Yleisö pääsi veteen Sukelluksen päivänä

Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys järjesti tänä vuonna kymmenennen vuosittaisen Sukeltajan päivän. Vuosijuhlan kunniaksi järjestettiin yleisösukelluksia ja niinpä sekä tarkoituksella paikalle hakeutuneet että satunnaiset ohikulkijat saivan tilaisuuden päästä sukelluskellolla Aurajoen pinnan alle torstaina 30.5. Tapahtumassa vieraili ainakin 300 ihmistä ja sukeltamaan pääsi liki sata kaiken ikäistä osallistujaa.

Sukelluksen päivänä yleisö sai kokeilla sukelluskello Mårtenilla Aurajokeen sukeltamista sekä hieman myös raskassukeltajan pukua.

Sukelluskellolla Aurajokeen

Sukelluskello Mårten on valmistettu Ruotsalaisen Triewaldin 1700-luvun mallin mukaan. Esimerkiksi Vasa-laivan tykkien pelastamiseen käytettiin tuohon aikaan sukelluskelloja, joiden avulla veden alla työskentely onnistui. Koska sukelluskellon ilman happi kuluu käytössä ja vaihtuu hiilidioksidiksi, pitää kelloa tuulettaa tuomalla sinne raikasta ilmaa esimerkiksi tynnyrissä. Sukelluksen päivän tapahtuman lyhyillä käväisyillä ei toki tällaista tarvetta ollut.

Koska vesi kannattelee ja kappaleella on syrjäyttämänsä vesimäärän verran nostetta (noin tuhat kiloa kelluvuutta kuutiometriä kohden), on suuritilavuuksinen sukelluskello – vaikka terästä onkin – helposti kelluva. Se syrjäyttää suuren määrän vetää eikä sen sisältämä ilmakaan ole kovin painavaa. Se tarviikin lisäpainoja upotakseen. Tätä varten kellon liepeessä roikkuu neljä suurta painoa.

Sukelluskellon painot jäähtymässä valun jälkeen

Sukelluskellolla sukellettiin 45 kertaa ja kyydissä oli keskimäärin kaksi henkeä kerralla, joskus yksi, joskus kolme. Näin liki sata Turkulaista pääsi parin metrin syvyyteen Aurajokeen. Vesi ei kellossa aivan noussut vyötäisille, ja kun sisällä kellossa oli valo ja puhelinyhteys pintaan, kiitos DG-Diving Groupin, oli tunnelma sangen viihtyisä. Muutama uskalikko kävi kellolla joen pohjalla saakka, viidessä metrissä. Seuramme on toki käynyt kymmenessäkin ja Ruotsalaiset kolmessakymmenessä metrissä.

Raskassukeltajan kypärällä veteen

Tapahtumassa saattoi kokeilla myös Augustus Sieben kehittämää 12 pultin kypärää (nk. standard diving dress). Metallinen kauluri tiivistetään kiinni pukuun 12 huolellisesti kiristetyn messinkimutterin avulla ja kaulalle tulee henkilökohtainen räkäliina, sillä puvut olivat tyypillisesti yrityksen omaisuutta ja yhteiskäytössä. Kuivapukuna on 1800-luvusta poiketen Turkulaisen kuivapukuvalmistajan Ursuitin Heavy Light Kevlar BDS. Se on klassista 1800-luvun asua nopeampi pukea ja tavattomasti mukavampi. Tapahtuman aikana kypäräpukua ehti kokeilla vain neljä henkeä, sillä nosturi oli pääosin sukelluskellon käytössä.

Mikko Saloa, Saaristomeren sukeltajat, puetaan kypäräpukuun.

Kun kauluri on paikoillaan ja painokengät jalassa, on aika kiertää kypärä paikoilleen. Nokkaluukku jätetään tässä vaiheessa vielä auki, jotta sukeltaja voi keskustella ja (historiallisesti) vetää tupakit. Kun se kierretään kiinni ennen sukellusta, on pukuun alettava pumpata ilmaa. Poistoilmaa varten on myös venttiili, jota sukeltaja voi painaa kallistamalla päätään sivulle. Näin puku ei raittiin ilman virratessa paisu ilmapalloksi.

Tapahtumassamme vieraili jo eläköitynyt ammattisukeltaja (ja useampikin), joka muisteli miten näillä vehkeillä käytiin pumpun rajoitteista huolimatta kuudessakymmenessä metrissä ja vaikka kuinka nokkaluukun ennen sukellusta kiristi niin kuitenkin sieltä pirskotti vettä sisään.

Arja Hoikka, Sukellusjaosto, sukelluskypärässä.

Raitisilmapumppu toimii käsipelillä, kuinkas muutenkaan. Käytössä oli kolmisylinterinen pumppu. On myös olemassa pienenpiä kaksisylinterisiä, joilla paine ja siten sukellussyvyys jää vaatimattomammaksi, mutta kuljettaminen on helpompaa.

Pertti Arvonen, Nautic Club, valmiina pumppaamaan.

Kypäräsukeltajan kypärä tarpeellisine lyijypainoineen painaa noin 28 kiloa, ja koko paino asettuu hartioille. Vedessä kypärä kevenee kelluvuutensa ansiosta mukavan painoiseksi, mutta kuivalla maalla sitä tahtoo kannatella.

Näytöksen vuoksi sukeltaja laskettiin nosturilla vedellä täytettyyn ”akvaarioon”. Toki sukellus jokeen olisi ollut jännempi, mutta silloin sitä ei olisi nähnyt.

Ruotsalaista mallia oleva puukypärä

Tapahtuman vetäjänä toimi Jouko Moisala, joka myös sukelsi puukypärällä ”akvaarioon”. Kyseessä on siis historiallisesti käytetty kotitekoinen ”köyhän miehen malli” sukelluskypärästä, vaikka kovasti linnunpöntöltä näyttääkin. Tähän kypärään pumppasimme raitiin ilman nykyaikaisella (kaiketi polkupyöriä ja/tai autoja varten tehdyllä) käsipumpulla.