Vesikeuhkolla veden alle

Sukelluksen pioneeri Jacques Cousteau ja insinööri Emile Gagnan kehittivät ensimmäisen regulaattorin 1940-luvulla. Vähän myöhemmin syntyi maailmankuulu Mistral-regulaattori, joka tänäkin päivänä on retrosukeltajien suosiossa.

Mistralin nimilaattoja on painettu neljällä eri osoitteella valmistusosoitteesta riippuen.
Mistralin nimilaattoja on painettu neljällä eri osoitteella valmistusosoitteesta riippuen.

Teksti ja kuvat: Pekka Lahtinen

Lapsi ei ole ikinä avannut joulupakettiaan kiihtyneempänä kuin me käärimme auki ensimmäisen ‘vesikeuhkomme’. Jos se toimisi, se tekisi sukelluksessa vallankumouksen.” — Jacques Cousteau kirjoittaa kirjassaan Hiljainen maailma, että hän oli juuri hakenut kesäkuussa 1943 asemalta puulaatikon, joka sisälsi paineilmalla toimivan automaattisen hengityslaitteen. Hän kiiruhti ystäviensä Philippe Tailliezin ja Frederic Dumaksen kanssa meren rannalle kokeilemaan laitetta.

Cousteau oli aikaisemmin kokeillut ranskalaisen laivastoupseeri Yves Le Prieurin vuonna 1933 suunnittelemaa avoimen kierron laitetta, johon kuului kokokasvo­maski ja sukeltajan rinnalle ripustettu pullo, jossa olevan venttiilin avulla säädettiin jatkuvasti maskiin virtaavan ilman määrää. Laite ei kuitenkaan ollut kätevä ja ilman jatkuva virtaus sai aikaan sen nopean loppumisen. Cousteau kokeili myös muita sukelluslaitteita. Maurice Fernezin laitteeseen kuului veneessä oleva ilmapumppu, jonka avulla pumpattiin ilmaa sukeltajan suukappaleeseen. Ilmaletkujen rikkoutumiset kuitenkin aiheuttivat hengenvaarallisia tilanteita. Samoin kävi kokeiltujen happilaitteiden kanssa. Liian syvälle tehty happilaitesukellus oli viedä Cousteaun hengen.

Ensimmäinen “vesikeuhko”

Jacques Cousteau puki ylleen puulaatikossa lähetetyn laitteen, johon kuului regulaattori, kiinnityshihnat sekä kolme paineilmapulloa ja painui pinnan alle Ranskan Rivieralla. Se sukellus oli vuosien kamppailun ja unelmien täyttymys. Insinööri Emile Gagnanin ja hänen yhdessä suunnittelema regulaattori toimi moitteettomasti. He olivat keksineet “vesikauhkon”, jonka avulla sukeltaja voi vapaasti hengittää mukanaan kuljettamaa ilmaa siten, että ilma virtaa vain sisään hengittäessä virtauksen loppuessa uloshengityksen aikana. Sukelluslaitteiden kehityksessä oli tapahtunut vallankumous.

Cousteau ja Gagnan saivat patentin keksinnölleen vuonna 1945. Seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen kaupallinen regulattori nimeltään CG45, jota myytiin vuosina 1946-1955. Aluksi myyntiä hoiti firma Spirotechnique SARL, joka vuonna 1951 sai nimeksi La Spirotechnique. CG45 oli perinteinen haitariletkuinen malli, jossa sisäänhengitysilma tulee oikealta puolelta suukappaleeseen uloshengitysilman mennessä vasemmalta puolelta takaisin niskan taakse regulaattoriin ja siellä olevien reikien kautta veteen. Kaksivaiheinen CG45 ei kuitenkaan ollut täydellinen regulaattori, sen sanottiin olevan raskaahko hengittää ja sen säätökin oli vaikeaa.

Mistral ja venturi-ilmiö

Vuonna 1955 La Spirotechnique toi mullistavan uutuuden markkinoille: Emile Gagnanin suunnitteleman Mistral regulaattorin, joka sai nimensä Välimerellä puhaltavasta Mistral-tuulesta. Se oli sankaliittimellä varustettu yksivaiheinen ja varmatoiminen regulaattori, joka oli helppo valmistaa ja huoltaa. Se oli myös paljon kevyempi hengittää Gagnanin keksimän Venturi-suuttimen johdosta.

Mistral –61 Aqua-Stop –suukappaleella.

Italialainen fyysikko Giovanni Battista Venturi keksi Venturi-ilmiön 1700-luvun lopulla. Ilmiö tehostaa nesteiden ja kaasujen virtausta. Venturi-ilmiön käyttöönotolla regulaattorien valmistuksessa oli käänteentekevä vaikutus hengitysmukavuuteen. Ilmiö muodostaa eräänlaisen tyhjiön avustaen kalvoon kohdistuvaa imua sisäänhengityksen aikana. Tällöin sisäänhengittäessä ilma virtaa keuhkoihin melkein itsestään. Nykyään suurimmassa osassa regulaattoreista on venturi joko valmiina tai säädettävänä. Venturin huomaa siitä, että regulaattori alkaa puhaltaa itsestään, kun laskee annostimen veteen suukappale ylöspäin. Venturi-ilmiötä käytetään hyväksi myös esim. autojen kaasuttimissa ja suihkepullojen suuttimissa.

Mistralia valmistettiin vuoteen 1976 asti neljällä erilaisella keltaisella nimilaatalla varustettuna riippuen valmistustehtaan osoitteesta. Vuoden 1961 mallin suukappaleessa oli erityinen “äänikalvo”, jonka oli tarkoitus mahdollistaa puhuminen. Se ei kuitenkaan toiminut ja suukappale oli muutenkin huonon mallinen eikä sopinut suuhun. Se korvattiin seuraavana vuonna ilmestyneellä Aqua-Stop -suukappaleella, jossa oli sisään- ja ulostuloventtiilit estäen veden pääsyn haitariletkuihin.

Royal Mistral

Vuonna 1963 La Spirotechnique toi markkinoille Royal Mistral regulaattorin. Sen paineenalentajaa oli pyöristetty sulavammaksi ja se oli luonnollisesti varustettu Aqua-Stop -suukappaleella. Nimilaatassa oli luovuttu valmistustehtaan ilmoittamisesta ja siihen oli ilmestynyt kruunu kuninkaallista arvoa osoittamaan. Monet pitävät Royal Mistralia kaikkein parhaimpana haitariletku-regulaattorina. Vuodesta 1965 lähtien regulaattoria oli saatavana myös ulostulolla painemittaria varten.

Royal Mistral 1970-luvun puolivälistä.
Monet pitävät Royal Mistralia kaikkein parhaimpana haitariletkuregulaattorina. Huomaa suukappaleen remmi.

Vuonna 1980 em. mailli korvattiin ns. toisen polven Royal Mistral regulaattorilla, jota kutsutaan myös “Black Label” -malliksi johtuen nimilaatan ulkoasusta. Nyt nimilaatasta olivat hävinneet myös nimet Cousteau ja Gagnan. Mallissa oli painemittarin ulostulo vakiovarusteena. Royal Mistralin valmistus lopetettiin vuonna 1985. Se oli osoittautunut kalliiksi ja heikkotoimisemmaksi verrattuna uusiin yksiletkuisiin regulaattoreihin. Royal Mistralin valmistuslisenssi myytiin ranskalaiselle Beuchatille, joka valmisti mallia vielä muutaman vuoden nimellä “Espadon Tarzan”.

Vuosien kuluessa tapahtui muutoksia ja La Spirotechnique sai uuden nimen: Aqua Lung International. Vuonna 2005 Aqua Lung toi myyntiin erän uusia haitariletkuisia Aqua Lung Mistral -regulaattoreita vanhojen Mistralien muistoksi. Se oli kaksivaiheinen uudenlainen Mistral, jonka paineenalentajassa oli kaikki nykyaikaiset ulostulot. Se oli kuitenkin kallis 900 dollarin hinnallaan ja sitä myytiin vain parin vuoden ajan.

Asennolla vaikutus ilmantuloon

Kaksiletkuisella regulaattorilla sukellettaessa sukeltajan asennolla on suuri merkitys hengitysvastukseen. Kun sukeltaja on pystyasennossa, hengittäminen on hyvin kevyttä. Selällään sukeltaessa ilma virtaa jo itsestään. Vaakasuoraan sukeltaessa hengittäminen on raskaampaa verrattuna yksiletkuiseen malliin. Myös uloshengitys on jonkin verran raskaampaa, kun ilma joutuu kulkemaan haitariletkua pitkin paineenalentajaan.

Ulostulojen puuttuminen tai rajoittuminen vain painemittariin oli normaalia 1950- ja 1960-luvuilla. Pullossa usein oleva varailmaventtiili ilmoitti sukeltajalle, että ilmaa on jäljellä vain noin 30 baria [ilman tulo loppui ja varailmavipua piti vetää saadakseen loput 30 baria käyttöönsä]. Se oli riittävä ilmoitus jäljellä olevan ilman määrästä tuohon aikaan. Tasapainotusliivit yleistyivät vasta 70-luvulla ja ensimmäisissä malleissa oli oma pieni paineilmapullo mukana eli liitäntää paineenalentajaan ei liiviäkään varten tarvittu. Tänä päivänä ongelman voi ratkaista hankkimalla pullonventtiilin, jossa on kaksi ulostuloa. Ensimmäiseen ulostuloon kiinnitetään Mistral ja toiseen ulostuloon nykyaikainen paineenalentaja, jossa on liitännät octolle, painemittarille ja tasapainotusliiville.

La Spirotechniquen pullonventtiilin yhteydessä oleva varailmaventtiili katkaisee ilmantulon, kun paine pullossa on noin 30 baria.
Huomaa varailmavipu oikealla.

Sukelluksen jälkeen regulaattori on huuhdeltava hyvin suolavedestä. Vettä pääsee vähän uloshengitysletkuun myös Aqua-Stop suukappaleen kautta ja vesi tulee valuttaa letkusta huolella. Jos regulaattoria on tarkoitus säilyttää käyttämättä pidemmän aikaa, tulee kuiva- ja märkäkammioiden välissä sijaitseva sisäänhengityskalvo talkita. Rasvaa siihen ei saa missään nimessä laittaa. Myös märkäkammiossa sijaitseva uloshengitysventtiili eli “duckbill” tulee talkita. Se on kuminen läpyskä, jonka kautta uloshengitysilma pääsee veteen estäen samalla veden pääsyn letkuun.

Suuri sisäänhengityskalvo jakaa kuiva- ja märkäkammion toisistaan. Märkäkammiossa on uloshengitysventtiili eli “duckbill”.

Retrosukelluksen suosio kasvaa

Suomessa Mistralia ja muita haitariletkuregulaattorimalleja käytettiin 1950-luvulla sekä 60-luvun alkupuolella. Ruotsalaiset yksiletkuregulaattorit valtasivat kuitenkin pian mrkkinat. Varsinkin merkeistä Cyklon ja Airmatic tuli hyvin suosittuja ja haitariletkuregulaattorit jäivät pois käytöstä. Maailmalla La Spirotechnique alkoi myös suunnitellla ja myydä yksiletkuregulaattoreita yhä enemmän. Vanhat mallit olisivatkin jääneet unohduksiin ellei retrohenki olisi nostanut päätään. Nykyään on myös videokuvausta harrastavia sukeltajia, jotka käyttävät haitariletku­regulaattoreita, jolloin uloshengityskuplat eivät häiritse kuvaamista.

Minimalistista retrohenkeä

Euroopassa ja varsinkin Yhdysvalloissa on perustettu kerhoja ja firmoja, jotka ovat erikoistuneet vanhojen sukellusvarusteiden keräämiseen, myymiseen ja kunnostukseen. Vanhoja regulaattoreita entisöidään, kromataan ja suosituimpiin malleihin valmistetaan uustuotanto-osia kuten sisäänhengityskalvoja, uloshengitysventtiilejä ja nimilaattoja. Yhdysvalloissa keräily on keskittynyt lähinnä U.S. Divers -firman myymiin haitariletkumalleihin, Euroopassa suosittuja ovat La Spirotechniquen mallit. Vanhat harvinaiset regulaattorit eivät todellakaan ole mitään romua. Esimerkiksi uudenveroiseksi kunnostetusta ja kromatusta CG45 -regusta voi joutua maksamaan jo 2000 euroa! Retrosukellus on tullut jäädäkseen.

Lisätietoja

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.