Suomalaisia sukeltajia yrittämässä Vasa-laivan nostoa vuonna 1629

Vasa-laivan tragediaan voi tutustua katsomalla johdannoksi lyhyen englanninkielisen Youtube-videon aiheesta.

Sisällys

Taustaa: Ruotsin suurvalta-aika ja aluevaltaukset Suomenlahden perukoilla
Varhaisista sukelluksista on kirjoitettu kattavasti
Kuningas haluaa mahtavan sotalaivan
Vakaustestin karu tulos
Vasa uppoaa
Pelastusyrityksiä, mieluiten ilman sukeltajia
Avuksi pyydetään sukeltajia Suomesta
Olivatko he varmasti suomalaisia?
Miten nämä suomesta tulleet sukeltajat sukelsivat?
Ja mikä oli heidän ammattinsa?
Ristiriita
Muutkin yrittivät hylkyä pelastaa
Tarinamme suomalaiset
Käytettyjä lähteitä

Taustaa: Ruotsin suurvalta-aika ja aluevaltaukset Suomenlahden perukoilla

1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta. Vuonna 1611 Ruotsin kuninkaaksi nousi tuolloin 17-vuotias Kustaa II Adolf, joka tunnetaan myös kutsumanimellä Pohjolan leijona. Kuninkaan sotaretkiin ja Ruotsin valtakunnan laajentamiseen joutuivat osallistumaan myös suomalaiset hakkapeliitat. Kuningas kuoli 30-vuotisessa sodassa (1618-1648) käydyssä Lützenin taistelussa (linkki englanninkieliselle sivulle) 38-vuotiaana vuonna 1632.

Vaikka Kustaa II Adolf tunnetaan soturikuninkaana, tehtiin hänen aikanaan myös hallinnollisia uudistuksia, kuten Svean ja Turun hovioikeuksien perustaminen. Kustaa II Adolfin kuolinpäivä onkin Suomessa virallinen liputuspäivä. Elämänsä aikana Kustaa ehti solmia myös Stolbovan rauhan Venäjän kanssa. Tällöin laajoja alueita Venäjän Karjalasta liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Niinpä Laatokon rannoilla olevasta Käkisalmesta (Kexholm) tuli osa Suomea. Suomenlahden perukoilla Neva-joen suistossa (nykyisen Pietarin länsipuolella) oli myös Kustaan isän Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttama linnoitus Nyenskans (linkki ruotsinkieliselle sivulle) sekä sen ympärille kohonnut Nyen (Nevanlinna), joka sai kaupunkioikeudet 1638. Venäläisiä vainottiin ja heidät ajettiin alueelta 1600-luvun mittaan ja Nevanlinnassa asuikin pääasiassa suomalaisia.

Lähde: Wikipedia

Sisällysluetteloon

Varhaisista sukelluksista on kirjoitettu kattavasti

Vasa-laivan arkeologisia tutkimuksia käsittelee Carl Olof Cederlundin järkälemäinen 491-sivuinen kirja Vasa I. The Archaeology of a Swedish Warship of 1628. Kirjasta on myös Thijs J. Maarleveldin kirjoittama arvostelu (The International Journal of Nautical Archaeology (2007) 36.2: 426–454). Arvostelussa (review) mainitaan Cederlundin kirjan kappale, jossa kerrotaan Vasa-laivan tykkien varhaisista pelastusyrityksistä. Arvostelun mukaan kappale toisintaa Ruotsin kuninkaallisen laivaston komentajakapteeni Georg Hafströmin 50 vuotta aiemmin julkaiseman artikkelin ‘The Salvage Attempts 1628–1683’. Tokihan Hafström kirjoitti asiasta myös ruotsiksi. Ruotsin kansallisarkistosta löytyykin maininta teoksesta: ”Äldre tiders bärgningsarbete vid vraket av skeppet Wasa : av ledamoten f. d. kommendörkapten / Georg Hafström. Ingår i: Tidskrift i sjöväsendet. – 0040-6945. ; 121:1958, s. 771-844 : ill.”. Tidskrift i sjöväsendet on digitoitu ja vuoden 1958 sivu 771 löytyy numerosta 10/1958.

Sisällysluetteloon

Kuningas haluaa mahtavan sotalaivan

Lähteet: Hafström, Tidskrift i sjöväsendet 10/1958 sekä
Svenska riksrådets protokoll. 1, 1621—1629

Ruotsin kauppalaivaston suojelemiseksi ja merimahdin kasvattamiseksi Itämerellä rakennutti kuningas 1621–1625 uuden lippulaivan Vasan. Laivasta tehtiin yksi Euroopan suurimpia sota-aluksia ja kesken laivan rakentamisen määräsi kuningas siihen lisättäväksi ylimääräisen tykkikannen, jotta laivaan saatiin 64 järeää kanuunaa. Koska laivan rakentaminen oli jo aloitettu, ei suunniteltua korkeammasta laivasta tullut vakaata. Kaksi jalkaa korkeampi painolastitila olisi kuulustelupöytäkirjojen mukaan ollut tarpeen:

”Män Skipet hafwer inte haft holskip nogh, och borde holskipet hafwa warit 2 fötter djupare, att meere barlast hadhe kunnet instufwas, så hadhe det wäll stådt sigh.”

Sanasto: Skipet=skeppet=laiva; holskip=painolastitila; barlast=painolasti; instufwa=lastata
män=men; hafwer=har; nogh=nog; hafwa=ha; hadhe=hadde

Toisaalta isompi painolasti puolestaan olisi painanut valumisaukot veden alle ja estänyt vain kolme ja puoli jalkaa vesirajan yläpuolella olevien alempien kanuunaporttien (Skåtportarna) käytön, missä ei olisi ollut järkeä. Erään toisen kuulustellun mielestä tilaa tosin oli 4 tai 4½ jalkaa. Joka tapauksessa laivasta tuli yksinkertaisesti liian korkea.

”Då swaradhe Erich Jönsson, hwru skulle han det meera kunna barlasta, när Skåtportarna icke Låge meere ähn 3½ foot ifrån Vatnet”

Laivasta tuli siis kiikkerä, eikä runsas koristelu varsinaisesti helpottanut tilannetta. Laiva oli kuitenkin pakko lähettää matkalle sotaretkellä tavoittamattomissa olevan kuninkaan käskystä.

Sisällysluetteloon

Vakaustestin karu tulos

Klas Larsson Fleming (Klaus Laurinpoika Fleming) syntyi Lounais-Suomessa Askaisten Louhisaaressa Turun käskynhaltijan pojaksi ja päätyi Ruotsin kuninkaan palvelukseen, kuninkaallisen laivaston amiraaliksi ja virkailijaksi. Hänet tunnetaan Ruotsin merivoimien yhtenä kyvykkäimpänä kehittäjänä (Lähde: Wikipedia). Hän myös käytännössä valvoi valtion laivatelakkaa, joka oli tuolloin vuokrattuna Henrik Hybertssonille ja Arendt de Grootelle, jotka rakensivat Vasa-laivan. Klas Fleming valvoi Vasa-laivan rakennustöitä ja oli paikalla kun epäonnisen laivan kiikkeryys ennen neitsytmatkaa todettiin. Kun kolmekymmentä miestä juoksi laivan kyljeltä toiselle kolme kertaa, se kallistui joka kerta enemmän, vaikka oltiin suojaisassa laiturissa. Testi piti lopettaa, ettei laiva kaatuisi.

”Söfringh hadhe berättat för amirael Flemingh, att Skipet war rankt”.

”när de Lågo wedh kranen her wed Slåtet medh Skippet, medh dess barlast, hafwe de medh 30 karlar Låthet uthi amiral Flemings närwaro Löpa Skipet öfwer, Förste gången gaf det sigh een Planck öfwer, annan gången twå Plankor och 3 gången tree Plankor, då badh amiral Flemingh dem holla op, hadhe de Lupet flere ressor, så hadhe det gådt omkull”

Kapeudesta ja korkeudesta johtuvalle kiikkeryydelle ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, sillä kuningas oli sotaretkeltään lähettänyt lähetin hoputtamaan laivan valmistumista sillä uhkauksella, että jollei laiva valmistu, vastuulliset joutuvat kuninkaan epäsuosioon. Oli kiire, eikä kuninkaaseen saanut yhteyttä. Merikelvoton kippo oli siis laitettava hakemaan 300-päistä miehistöä merimatkalle.

Sisällysluetteloon

Vasa uppoaa

Vasa lähti neitsytmatkalleen elokuussa 1628. Pian huomattiin, että kun muutama mies käveli samalle puolelle kantta, laiva jo kallistui:

”Han swaradhe, att när de Låge wedh trånbodherne, och någre Personer ginge tillika på någendere sijdhan, så sijdde Skipet efter”

Sanasto: swaradhe=svarade; Låge=låg, wedh=vid; ginge=gick; sijdde=kallistui

Kun laiva pääsi rannan suojasta avarammille vesille, ja kevyt tuuli tarttui purjeisiin, alkoi laiva kallistua. Miehistö ei ollut uskoa, että niin pienellä tuulella mikään laiva voisi kaatua, kun purjeiden köysiäkin piti ihan käsillä syöttää pylpyrän läpi kun ei tuuli niitä jaksanut vetää. Tässä vaiheessa yritettiin pelastaa tilanne, mutta siihen ei ollut aikaa: ”för än de wäll finge ett Stycke in, gick Skipet omkull” [för än=förrän; finge=fick; Stycke=tykki]. Vesi tulvi tykkiporteista tykkikannelle ja veden nopeasti noustessa portaatkin irtosivat niin että ulos oli vaikea enää päästä:

”när Skipet begynte sijdha, Låp han strax nedher till Stycken, då gick watnet in egenom Skotportarna, då ropadhe han der nedhre, att de skulle fijra Sköten, då wåre de alredha fijrde. Och för ähn han kundhe komma op, war watnet så högdt i Skipet att trappan gick Löss, att han näpast kundhe komma op”

Kun laiva oli 10.8.1628 purjehtinut vartin verran ja noin 1300 metriä, se kaatui ja upposi nopeasti vieden mennessään arvokkaat pronssikanuunat. Samalla hukkui viitisenkymmentä ihmistä (tarkka luku ei ole tiedossa), niin merimiehiä kuin vierailijoitakin, joiden piti jäädä kyydistä seuraavassa satamassa. Onneksi 300-päistä sotaväkeä ei vielä ollut ehditty ottaa kyytiin.

Kuvat: Jouko Moisala

On arvattavaa, että 64 arvokkaan pronssikanuunan menettäminen harmitti sotaa käyvää valloittajakuningasta aika lailla. Kuningas myös vaati syyllisiä rangaistavaksi, mutta varta vasten perustetussa oikeudessa laivan kapteeni Söfring ”Jute” Hansson (Tanskassa syntynyt) todettiin syyttömäksi tapahtuneeseen.

Sisällysluetteloon

Pelastusyrityksiä, mieluiten ilman sukeltajia

Jo kolme päivää Vasan uppoamisen jälkeen, eli 13.8.1628, sai englantilainen insinööri Ian Bulmer valtakirjan yrittää arvotavaran pelastusta hylystä. Hän sai käyttöönsä Skeppsholmenin kaikki merikapteenit ja rakennusmestarit. Hänen kykyihinsä ei kuitenkaan aivan täysin luotettu ja heti kutsuttiinkin avustamaan Willem de Besche, joka oli aiemmin nostanut Nyköpingissä erään aluksen koko arvolastin 22 sylen syvyydestä. Bulmer sai nostettua Vasan pystyyn kölilleen, jotta se ei imeytynyt kiinni pohjamutaan. Tämä oli jo suuri saavutus. Pelastusvastuu siirrettiin kuitenkin de Beschelle tämän saavuttua, koska hän oli luvannut, että Vasa voitaisiin pelastaa ilman sukeltajien käyttämistä. Mutta 8.10. voimme lukea Gabriel Oxenstiernan kirjeestä veljelleen valtakunnankanslerille, että Vasa on edelleen pohjalla, eikä ole hievahtanutkaan. Pian Klas Fleming palaa sodasta Tukholmaan ja alkaa johtaa pelastustöitä.

Ongelmaksi muodostuu se, että nostoköysiä ei saada kunnolla kiinni, jollei käytetä Hollannista kutsuttavia sukeltajia. Flemingin kirje kuninkaalle 27.11.1628:

”…så att jag icke ser något medel vara att få skeppet väl fast utan dykare, den från Holland förskrivas måste…”

Syy Hollantilaisten sukeltajien harkintaan saattoi olla se, että Hollannin taloudellinen, tieteellinen ja kulttuurillinen kehitys oli tuolloin ennennäkemätöntä ja kauppa ja merenkulku olivat tuottoisia. 1600-lukua kutsutaankin Hollannin kultakaudeksi.

Sisällysluetteloon

Avuksi pyydetään sukeltajia Suomesta

Tammikuussa 1629 kirjoitti kuningas Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsiin liitetyn Käkisalmen suomalaiselle käskynhaltijalle (’Ståthållare’), Henrik Månsson (Spåre), käskyn etsiä sukeltajia Vasa-laivaa nostamaan ja luvata hyvä palkka:

”uppspana dykare / : som kunna gå under vattnet : / och dem hit förskicka, försäkrandes dem på god betalning, will Waasens upptagande” (RR 26/1)

Maaliskuussa jo ostettiin 70 taalerilla varusteita sukeltajille ja huhtikuussa 41 taalerilla. Pian samassa lähteessä (Skeppsgårdshandlingarna) jo kerrotaankin miten Käkisalmesta on löytynyt kolme sukeltajaa.

Voi vain arvailla miksi sukeltajia haettiin tuolta suunnalta, eikä Hollannista. Toki Ruotsin valtioneuvosto (riksrådet) tapasi myös Hollantilaisen sukeltajan kesäkuussa 1629.

Sisällysluetteloon

Olivatko he varmasti suomalaisia?

Käkisalmesta löydettyjä sukeltajia kutsuttiin ainakin tilikirjassa venäläisiksi:

”Stathållaren på Kexholm lyckats effektuera den kungliga ordern: 3 dykare – i räkenskapsboken kallade ”ryske” – har anlänt och börjat sitt arbete.”

Tuohon aikaan Suomi oli tärkeä osa Ruotsin kuningaskuntaa ja Turku valtakunnan itäisten osien hallintokeskus. Suomesta pystyi keräämään veroja ja Suomesta sai sotaväkeä Ruotsin suurvaltapyrkimysten toteuttamiseen ja tokihan maassa oli kaivoksia ja ruukkeja. Lisäksi Vasan pelastustöitä johtava Klas/Clas/Claes (Larsson) Fleming (1592-1644) oli Turun käskynhaltijan Lars Hermansson Flemingin poika ja Herman Pederinpoika Flemingin pojanpoika [ks. Flemingin suku]. Ero suomalaisten ja venäläisten välillä ilmeisesti siis tiedettiin.

Suomalaiset talonpojat eivät todennäköisesti olleet innostuneita vuotamaan verta ”Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan mailla” sen enempää kuin kuolemaan kulkutauteihin jossakin linnoituksessakaan. Verotuskin aiheutti närää. Vallan pitäjät eivät siis olleet kovassa huudossa. Suomessa olikin ollut hieman haasteita (nuijasota). Nuijasodassa suomalaisia talonpoikia kuritti eräs Klaus Fleming (1535-1597). Ehkäpä sukeltajia haettiin idempää tämän takia?

Ruotsi oli jo 1500-luvulla taistellut venäläisten kanssa Nyenskansin / Nevanlinnan hallinnasta ja ajoi 1600-luvun alussa venäläiset ortodoksit pois alueelta suomalaisten tieltä. Tiedä sitten moniko suomalainen sinne oikeasti halusi – ainakaan linnoituksen sotaväkeen.

Vasta 1630-luvun lopulla Suomen kenraalikuvernööri Per Brahe osasi arvostaa suomalaisia ja ymmärsi, että Suomeen kannattaisi perustaa myös kouluja. Ja kansa oli tyytyväinen.

Näillä perustein voisi olettaa, että kirjanpidon sana ”ryske” tarkoittaisi nimenomaan venäjänkielisiä henkilöitä. Ehkäpä Stolbovan rauhassa Ruotsin puolelle rajaa jääneitä venäläisiä.

Vai pitikö kirjanpitoa kirjoittanut henkilö sittenkin kaikkia Suomenlahden perukoilta tulleita venäläisinä? Ei tunnu uskottavalta ottaen huomioon Ruotsin pitkällisen sotimisen venäläisten kanssa.

Joka tapauksessa sukeltajat tulivat Ruotsin itäisistä osista, eli olivat siis siinä mielessä suomalaisia.

Vasaa ei kuitenkaan saatu nousemaan. Klas Fleming kirjoittaa kirjeessään kuninkaalle, että nostoproomut eivät olleet tarpeeksi kantavia ja lisäksi ketjut ja taljat pettivät, vaikka paksuja köysiä ja ketjuja oli 17 kappaletta. Kuten arvata saattaa, hylyn päälle putosi tässä yhteydessä köysiä, ketjuja ynnä muuta.

Reilua vuosisataa myöhemmin Mårten Triewald esitteli kirjassaan ”Konsten att lefva under watn” vastaavan nostosysteemin [kuvan järjestelyn toimivuus toki hieman epäilyttää].

On merkillepantavaa, että sukeltajia ei pyydetty esimerkiksi Klas Flemingin kotikonnuilta Varsinais-Suomesta vaan nimenomaan itärintamalta.

Sisällysluetteloon

Miten nämä suomesta tulleet sukeltajat sukelsivat?

Kesäkuussa 1629 kupariseppä Peterille maksettiin lyijysumpun (blysump) valmistamisesta reilut 33 taaleria. Tuskinpa se kalasumppu on ollut, mutta jokin veden alla käytettävä vehje kuitenkin. Hafström olettaa kyseessä olleen jonkinlaisen sukelluskellon (vanhin tunnettu moderni sukelluskello on de Lorenan sukelluskello vuodelta 1535 Italiasta). Koska Suomesta tulleet sukeltajat saivat kesä-, heinä- ja elokuulta palkkaa, voitaneen olettaa heidän koettaneen kiinnittää nostoköysien ankkureita hylkyyn sukelluskellon avulla.

Kesä-, heinä- ja elokuulta nämä kolme sukeltajaa saivat yhteensä 100 taaleria palkkaa (11 taaleria/kuukausi). Lisäksi yksi taaleri meni sukeltajien juomaan paloviinaan pelkästään kesäkuussa, päiväpalkka per mies. Työ toki oli pimeää, kylmää ja kurjaa. Heinäkuun loppuun suunnitellusta nostoyrityksestä ei ole merkintöjä, mutta pohjaanhan Vasa jäi.

Sisällysluetteloon

Ja mikä oli heidän ammattinsa?

Suomen valtionarkisto (nykyinen Kansallisarkisto) oli Hafströmin pyynnöstä selvittänyt näiden sukeltajien taustoja, ja Käkisalmen linnoituksen kirjanpidosta selviää että Ruotsiin lähti Långe Hanss Oluffssonin johdolla neljä sukeltajaa, jotka olivat varsinaiselta ammatiltaan kalastajia. Olufsson itse sai 12 taaleria päivärahoja ja sukeltajat yhteensä puolestaan 9 taaleria.

”i en ränteriräkning [Lasku, jonka lääninrahasto laati tiettyjen varojen velkomista varten] i Kexholms fästningsräkenskaper kunnat konstateras, att det 1629 (u.d.) utanordnats 12 daler åt ’Långe Hanss Oluffsson till Tähre Peng:r åt Swerige mz 4 dykare’, vilka sistnämnda tillhopa fick 9 daler. Deras namn finns ej angivna, men i ett kvitto å sagda tärepenningar kallas de ’fiskare’, vilket säkerligen var deras normala yrke.”

Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu antoi tärkeitä lisätietoja. Esimerkkejä:

Ränteriräkning i Kexholms fästningsräkenskaper viitannee veronmaksuun Viipurin voutikunnassa/Käkisalmen läänissä. Löysin [Kansallisarkiston] Astia-verkkopalvelusta kaksi asiakirjakokoelmaa, jotka saattavat liittyä tähän. Kansallisarkistosta löytyy esimerkiksi ”Inkerinmaan kopiokirja” vuosilta 1615–1653 sekä ”Reduktiokomission asiakirjoja koskien Inkerin ja Käkisalmen lääniä” vuosilta 1615–1653.

Förvaltningshistorisk Ordbokin (Svenska Litteratursällskapet i Finland) määritelmän mukaan tärpenning on ruokaraha, eli virkamatkoilla maksettu korvaus ruoan ja majoituksen hankkimista varten. Tärepenning taas on voinut tarkottaa 1600-luvulla matkarahaa eli färdpenningar. Förvaltningshistorisk Ordbok sisältää listan 1600-luvun sanoista, josta sanojen färdpenningar ja tärepenning yhteys käy ilmi.

Lisähuomioita: Hanss Oluffsson saattaa olla sama henkilö kuin saksalaisittain kirjoitettu Hanß Oluffsson. Långe taas voisi olla pituudesta johtuva lisänimi. Tämä kaikki jää toistaiseksi vain arvailujen asteelle. Ruotsinkielen vanhahtava sana tära = äta, förtära = syödä (synonymer.se). Peng, penning = kolikko, raha. Tähre Peng on tärepenningin vanhahtava kirjoitusasu. Näinollen Tähre Peng:r åt Swerige olisi matkarahaa Ruotsinmatkaan. Svenska Akademiens Ordbok:n mukaan mz=med (käyttöesimerkki: ”The gamble blandade wijnet mz watn”). Långe Hanss Oluffsen siis lähti Ruotsiin neljän sukeltajan kanssa ja sai itse yli nelinkertaisen korvauksen sukeltajiin verrattuna, liekö hänen laivallaan menty?

Kalastus sukeltajan päätoimena ei ole yllättävä. Kalastajat ovat tottuneita liikkumaan vesillä ja nostamaan tavaraa merestä koukuilla ja verkoilla… Sama kuvio toistuu kautta historian. Roomassa. Kreikassa. Punaisella merellä. Vuosituhannesta toiseen.

Sisällysluetteloon

Ristiriita

On mielenkiintoista, että matkarahaa myönnettiin neljää sukeltajaa varten (4 dykare) kun Tukholmassa maksettiin palkkaa vain kolmelle sukeltajalle. Minne hävisi yksi sukeltaja? Entä Långe Hanss Oluffssen? Tapahtuiko merimatkalla jotakin?

1. utanordnats 12 daler åt ’Långe Hanss Oluffsson till Tähre Peng:r åt Swerige mz 4 dykare’
2. Stathållaren på Kexholm lyckats effektuera den kungliga ordern: 3 dykare – i räkenskapsboken kallade ”ryske” – har anlänt och börjat sitt arbete.

Sisällysluetteloon

Muutkin yrittivät hylkyä pelastaa

Ei ole ihme, ettei hylyn nosto onnistunut, sillä teknisesti haastavaa valtavan sota-aluksen nostoa yrittivät monet ulkomaita myöten.

1630—1640-luvuilla oli vielä yksityisiä nostamisen yrittäjiä Vasan arvokkaiden kanuunoiden houkuttamina. Vuonna 1631 sitä yritti ranskalainen Fermin Mazalet yhdessä Johan Fabren kanssa. Mazaletilla oli kaivosbisneksiä ja salpietarin tuotantoa Suomessa (mustan ruudin raaka-aine) — varmasti tuottoisaa puuhaa sotaa käyvässä maassa. Mazalet on sittemmin päässyt myös osaksi scifi -tarinaa (Diving Belle, 1632/Ring of Fire II), jossa eletään vaihtoehtotodellisuudessa (kelloissa ei oikeasti tuolloin ollut ilmaletkuja). 1633 oli Hollannin Hoornista kotoisin olevan laivanrakennusmestari Cornelis Gerbrantsen Hellingsman:in vuoro yrittää yhdessä Tyman Claessonin kanssa. 1634 yrittää Mazalet uudestaan (Svenska riksrådets protokoll: Mazaletille luvataan työväkeä ja köysiä, Mazaletin korvauksista puhetta, Mazaletia kehotetaan keskittymään ensiksi Vasan nostamiseen). Klas Fleming ei kuitenkaan ole luottavainen vaan varaa jo tammikuussa 1635 uuden yrittäjän jonoon: Heinrich Zancken Rostockista. Kaikissa sopimuksissa nostokorvauksesta muistetaan mainita, että tykit sitten kuuluvat kruunulle, ja nostopalkkio maksetaan hylyn muusta arvotavarasta. 1640-luvun alussa Lybeckiläinen Marcus Steinman (Steenman), jonka kanssa kruunu oli tehnyt aiemmin kauppaa, lupaili tietävänsä menetelmän, jonka avulla ihminen voisi työskennellä veden alla useita tunteja (ilmapumppu?). Lupaus puri, ja hän sai nostourakan. Tässä vaiheessa nostajalle luvattiin jo puolet laivasta nostetuista kanuunoista. Vuonna 1642 oli Carl Classonin vuoro yrittää.

Kaikkien näitten nostoyritysten jäljiltä hylyn päällä oli tietenkin yhä enemmän köysiä ja roinaa.

Sisällysluetteloon

Tarinamme suomalaiset

• Klas Larsson Fleming (Klaus Laurinpoika Fleming) Askaisten louhisaaresta. Amiraali, Ruotsin laivaston virkamies ja uudistaja. Muutti työn vuoksi Ruotsiin, valvoi Vasan rakentamista, vakaustestejä ja pelastusyrityksiä. Ei voinut estää Vasan onnetonta neitsytmatkaa.
• Henrik Månsson (Spåre) Inkoosta. Käkisälmen käskynhaltija, ym. ym. Löysi kuninkaalle neljä sukeltajaa (paikallisen linnoituksen kirjanpidon mukaan), joista ruotsalaisten kirjanpidon mukaan kolme tuli töihin.
• Kolme tai neljä sukeltajaa Käkisalmesta.

Sisällysluetteloon

Käytettyjä lähteitä

Pääasiallisena lähteenä on käytetty Kungliga örlogsmannasällskapetin (koms.se) lehdessä julkaistua Hafströmin artikkelia: Hafström, Georg. Äldre tiders bärgningsarbete vid vraket av skeppet Wasa. Tidskrift i sjöväsendet 10/1958. Kuvia laivasta on saatu Jouko Moisalalta. Lisäksi tietoa on saatu seuraavista lähteistä:

• archive.org
• arkivkopia.se
• artsandculture.google.com
• digi.narc.fi (Kansallisarkisto)
• digital.ub.umu.se
• fho.sls.fi (Förvaltningshistoriska ordbok)
• geni.com
• kansallisbiografia.fi
• kb.se (Ruotsin kansalliskirjasto)
• kirjastot.fi/kysy (Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu)
• researchgate.net
• riksarkivet.se (Ruotsin kansallisarkisto)
• wikipedia (suomen, ruotsin ja englanninkieliset)

Sisällysluetteloon