Sukeltamisen muinaishistoriaa

Text: Ralf Strandell

Lukijalle

Tällä artikkelilla pyritään antamaan jonkinlainen kuva sukeltamisesta ammoisina aikoina. Virheellisten väittämien minimoimiseksi tietoa on etsitty mahdollisimman alkuperäisistä lähteistä, joten muinaisen Assyrian, Kreikan ja Rooman tekstejä (niiden käännöksiä) on mahdollisuuksien mukaan käytetty. Tekijänoikeudellisista syistä käännökset ovat 1800-luvun englantia, jonka kuitenkin voimme olettaa lukijan hallitsevan ainakin välttävästi. Lukijan kannattaa näitä lukiessa pitää mielessä, että ”diver” voi tarkoittaa myös uimahyppääjää, ja se voi joskus olla myös vertauskuvallinen sana. Muinaiskreikassa oli useita sanoja erityyppiselle sukeltamiselle. Joitakin latinankielisia katkelmia olen kääntänyt itsekin. Aineiston etsinnässä ovat olleet suureksi avuksi Archive.org, Attalus.org, Gutenberg.org, Perseus-projekti sekä Wikipedian lähdeviitteet. Bill Thayerin harrastussivusto Lacus Curtius on ollut erityinen ilon aihe viitteidensä vuoksi. Samoin kalliomaalauksia (Bradshaw foundation), Assyrian tekstejä (etcsl.orinst.ox.ac.uk ja www.soas.ac.uk/gilgamesh) sekä Egyptin maalauksia (osirisnet.net) esittelevät sivut ovat olleet suureksi avuksi. Apuna on käytetty myös tieteellisiä julkaisuja. Tieteellisistä julkaisuista erityisen mielenkiintoisia ovat olleet Ragheb, A. A. (2011). Notes on Diving in Ancient Egypt; Frost, F. (1968). Scyllias: Diving in Antiquity sekä Emilio Rodríguez-Álvarez. The Hidden Divers: Sponge harvesting in the archaeological record of the Mediterranean Basin sekä The Archaeology of Sponges: Middle Range Theory and Divers in Ancient Greece. Kuvien tulkinta on näiden artikkelien mukaista. Joidenkin lähteiden lukeminen edellyttää kirjautumista kolmannen osapuolen nettisivuille (academia.edu, jstor.org, researchgate.net). Tämän tekstin johdattelevan luonteen takia viittaamme paljon myös Wikipediaan taustoittajana. Joidenkin tekstien tai kuvien merkityksen pohdinnassa on käytetty hyväksi omaa sukelluskokemusta ja -tietoutta. Tekstissä esitetään myös hypoteeseja ja kysymyksiä. Tämä teksti ei ole yhtenäinen tarinallinen kertomus, vaan johdatus vanhojen dokumenttien maailmaan ja häivähdys muinaisten sukeltajien elämästä. Antoisaa löytöretkeä!

ps. Sukellushistoriaa käsittelevää kirjaa etsivän kannattanee tutustus Robert F. Marxin teokseen ”The History of Underwater Exploration”.

Sisällys

1. Lukijalle
2. Kivikausi, 6500-3950 (Sahara, Tanska)
3. Mesopotamia, helmiä 4500-2400
4. Egypti, helmiä ja kalastusta, 3200-2181
5. Vanhin tunnettu kirjallisuus
   1. Mesopotamia / Gilgamesh, 2800-2004
   2. Mesopotamia / Hammurabin laki, 1790
   3. Mesopotamia / Kalastus on iso bisnes
   4. Kreikka / Ilias, 1183-650
   5. Rhodos / Merilaki, Hylkytavarasta, 800
6. Assyrialaisilla EI OLLUT sukelluslaitetta, 700
7. Muinainen Kreikka; Skyllias ja Hydna taistelusukeltajina, 480
8. Sukeltajan hauta, 470
9. Peloponnesolaissodat, 425-421
10. Platon, kaivoon sukeltajat ynnä muuta, 428/427 tai 424/423 – 348/347
11. Diogenes kirjoittaa, että Seleucus kertoo että Crotonin kirjassa ”Sukeltaja” väitetään, että… ennen Sokratesta [470/469–399]…
12. Sokrates ja tuskastuttavan vaikeaselkoinen kirja
13. Aristippus, delfiinien hommaa, 435—356
14. Muinaiskreikan sukellussanastoa
15. Aristoteles ja oppilaat, sukeltajien työvälineet, korvaongelmat, 384-322
16. Phaenias Eresialainen mainitsee ammattinimikkeen ’solenista’, 332
17. Helmenkalastusta, 4. vuosisata eaa.
18. Tyren piiristys (Aleksanteri Suuri), 331
19. Theophrastus kirjoittaa helmistä teoksessaan arvokkaista kivistä, 4. vuosisata eaa.
20. Perseus panikoi Pellassa, eli sukeltajan vaitiolovelvollisuudesta, 168
21. Urinatores, Rooman valtakunnan sukeltajat
22. Numantian piiritys, 134—133
23. Rooman kansalaissota, Oricum, Pompeiuksen raivaussukeltajat, 49
24. Rooman kansalaissota, Caesarin joukot, Hirtius, Mutina, vedenalainen lähetti (wetnotes), 43
25. Antoniuksen ja Cleopatran kalaretki, 41-40
26. Isidore of Charax, Parthian kuvaus, ostereita 36 metrin syvyydestä, 0
27. Pliniuksen luonnonhistoria, 23–79
28. Oppian, Kalastuksesta, 100-200
29. Athenaeus kertoo hyvästä ruuasta ja nautinnoista ja siinä samalla viittaa muinaiseen kirjallisuuteen ja sukellukseenkin, 200-300
30. Codex Iuris Civilis, Callistratus, merilaki, 529-534
31. Käytettyjä sivustoja

6500—4400 eaa. Sukeltaminen edellyttää uimataitoa.

Sukeltamisen voi ajatella kehittyneen vaiheittain. Ensiksi ihmisen piti tottua liikkumaan vedessä, aluksi laskuveden paljastamilla apajilla, sen jälkeen kahlaten ja yhä syvemmältä saalista tavoitellen. Varsinainen sukeltaminen kuitenkin edellyttää uimataitoa, joten voidaan olettaa aidon sukeltamisen olleen mahdollista aikaisintaan siinä vaiheessa kun ihminen oppi uimaan. Esihistoriallisia vihjeitä uimisesta saadaan kalliomaalauksista. Saharan Gilf Gebirin hiekkakivitasangolta lounaisesta Egyptistä löydetyssä Cave of Swimmers -luolassa on Neoliittisen ajan luolamaalauksia aikakaudelta 6500-4400 eaa.(1), jotka näyttävän kuvaavan uimista. Tämä teoria on kiistetty viitaten Saharan kuivuuteen ja symboliseen tulkintaan, jossa esimerkiksi manalan joki kuljettaa vainajia, etenkin kun uimarit näyttävät olevan rivissä (2)(toim.huom. jotkut ovat vastakkaiseen suuntaan). Sittemmin on löydetty todisteita järvistä (Mount Uweinat sekä 3: New Scientist: Northern Darfur Mega-Lake) noin 200 kilometriä etelään. Tämä, kuten myös lukuisat anatomisesti korrektit kirahvin kuvat ynnä muut, viittaisi lopulta siihen, että alue on ollut rehevämpää, ja vettäkin on ollut ennen Saharan aavikoitumista. Kalliopiirrokset voivat siis esitää dokumentoitua uimista (ehkä jopa sukeltamista, koska jotkut uimarit eivät ui vaakasuunnassa?). Jos ne eivät kuvaa uimista, vaan myyttistä vainajien matkaa painottomana (manalan joessa tai missä lie), niin jostain painottomuuden ja kellumisen/leijumisen käsite on keksitty. Kädet eivät kuitenkaan ole jalkojen suuntaan (mikä olisi luonnollista jos ihminen vain leijuisi) eivätkä kädet ole sivulla kuten linnun siivet (eikö lentämiskuvissa yleensä ole kädet levällään?). Asento on juurikin uimarin asento, yhdessä kuvassa koukistetuin polvin, toisessa kädet pitkälle ojennettuina ja selkä jännitettynä kaarelle (jalkojen pitämiseksi pinnan lähellä veden vastuksen pienentämiseksi). Näillä sanoin uskomme kuvia dokumentaarisiksi.

Viitteet

1. Academia.edu: The ’Cave of Beasts'(Gilf Kebir, SW Egypt) and its chronological and cultural affiliation: Approaches and preliminary results of the Wadi Sura project; International Colloquium: The Signs of Which Times? Chronological and Palaeoenvironmental Issues in the Rock Art of Northern Africa, Royal Academy for Overseas Sciences, Brussels, 3-5 June, 2010pp. 197-216; Frank Förster*, Heiko riemer* & Rudolph Kuper*
2. Bradshaw Foundation pitää esillä laajaa kokoelmaa kalliomaalauksista.
3. New Scientist: Northern Darfur Mega-Lake

Palaa sisällysluetteloon

Huomaa: Netistä löytyy äkkiseltään aidon oloinen mutta fiktiivinen kuva merenneitoaiheisesta luolamaalauksesta, jonka väitetään olevan Cave of Swimmersistä. Julkaisevat tahot eivät kuitenkaan olleet kaikkein uskottavimpia, ja lisäksi kuvaa ei löytynyt British Museumin tai Bradshaw Foundationin kokoelmista. Kysyimme sitten ihmisiltä (Cavers of Facebook), jotka ovat luolalla itse käyneet, eikä siellä mitään merenneitomaalauksia ollut. Animal Planet toki teki tämän kuvamanipulaation avulla kivasti myyvän filmin… Assyrialaiseen kulttuuriin kalansuomuviittaiset tai kalanpyrstöiset jumalkuvat sitten jo kuuluvatkin, mutta sillä lienee tekemistä kalastamisen ja kalaonnen kanssa.

Palaa sisällysluetteloon

Osterinkeruuta (vai sukellusta?) Tanskassa 5300—3950 eaa.

Joidenkin nettisivujen mukaan vanhin arkeologinen näyttö vapaasukeltamisesta on ajalta 5400 eaa. jolloin Skandinaavinen kivikautinen Ertebølle-kulttuuri (joissakin lähteissä Kjøkken-møddinger) oli levittäytynyt nykyisen Tanskan ja Etelä-Ruotsin rannikoille. Tarkkaan ottaen tuollaista väitettä ei kuitenkaan voida esittää (1): Arkeologisten kaivausten perusteella Ertebølle-kulttuurin (ja parin muun) on havaittu käyttäneen ravinnoksi huomattavia määriä ostereita (Osterea Edulis), jotka elävät vuorovesivyöhykkeen alla (subtidal zone), sekä myös vuorovesivyöhykkeellä elävää sydänsimpukkaa (Cardium Edule) ja Cardium Lamarcki. Helposti rannoilta kerättävät sinisimpukat sen sijaan eivät olleet yhtä suosittuja. Osterisärkät eivät paljastu laskuveden aikaan, elleivät sitten kevään ja syksyn suurimpien laskuvesien aikaan. Kaivausten läheisyydessä on ollut osterisärkkiä, mutta koska ne ovat tuhoutuneet, ei niiden tarkkaa sijaintia ja syvyyttä tiedetä, eikä niinmuodoin sitä, noudettiinko osterit suurimman laskuveden aikaan vai kahlaten vai vapaasukeltaen. Lähde: Nicky Milner, ”Oysters cockles and kitchenmiddens – Consuming shellfish on Danish middens”, pdf:ResearchGate.

Joka tapauksessa on selvää, että suuren osan vuotta veden alla pysyvät osterit olivat keräilyn kohteena Mesoliittisella kaudella Euroopan Atlantin puoleisilla rannoilla (2).

Viitteet

1. Nicky Milner, ”Oysters cockles and kitchenmiddens – Consuming shellfish on Danish middens”, pdf:ResearchGate.
2. Igor Gutiérrez-Zugasti, Søren H. Andersen et-al., Shell midden research in Atlantic Europe: State of the art, research problems and perspectives for the future, Quaternary International, Volume 239, Issues 1–2, 1 July 2011, Pages 70-85.

Palaa sisällysluetteloon

Kalastusta ja simpukansukellusta Mesopotamiassa ja Egyptissä

Mesopotamian helmisimpukat 4500—2400— eaa.

Arkeologit ovat löytäneet Mesopotamiasta simpukan kuoria (1), jotka on ajoitettu aikaan 4500 eaa., ja jotka ovat peräisin meren pohjasta. Standard of Ur (2) puolestaan on ajalta 2600-2400 eaa. ja se koostuu helmisimpukasta, lasuurikivestä ja punaisesta kalkkikivestä tehdystä mosaiikista. Lue lisää helmisimpukan pyynnistä.

Onkin luontevaa olettaa, että kalastuksen ohella on laskuveden aikaan kerätty merenpohjan antimia, ja jossain määrin kahlaamallakin, ja miksei sukeltamallakin (etenkin helmisimpukan tapauksessa). Onhan sumerin kielessä uppoamista ja sukeltamista tarkoittava sanakin (3), ja onpa se päässyt Gilgamesh-eepokseenkin: g̃ig̃ri: sukeltaa; upota, täyttyä vedellä ja upota (toistettu g̃iri, ’etsiä turvapaikkaa’).

Viitteet

1. The history of underwater exploration, Robert F. Marx, sivu 7.
2. Wikipedia: Standard of Ur
3. Sumerian Lexicon

Palaa sisällysluetteloon

Egypti 3200—2181 eaa.

Theban VI dynastia noin 3200 eaa. Egyptissä (1) käytti runsaasti helmisimpukkakoristelua.

Egyptin Vanha Valtakunta. Laskuveden aikaan paljastuvilla kaurikotiloilla (cowry shell, Cypraeidae), joita on kerätty esimerkiksi Afrikan itärannikolta, on ollut paljon kysyntää (2) niin amulettina ja koristeena kuin rahanakin (simpukankuoriraha). Murex-kotiloita puolestaan käytettiin värjäämiseen. Helmisimpukasta on saatu paitsi helmiä, myös materiaalia koristeluun. Myös ostereita on pyydetty ja merisiileillä käyty kauppaa. Egyptin vanhan valtakunnan (2686–2181 eaa.) punaisenmeren merenpohjan tuotteiden kauppa (3) olikin laajaa:

Although the Red Sea trade in shells, sea urchins and coral formed a secondary focus for ancient Egyptian expeditions to, or trade with, the Red Sea, it still represented a fairly signifcant aspect of Old Kingdom commerce and society.

Simpukankuorijätettä syntyi, ja sitä on käytetty jopa Egyptissä linnoituksen savitiilien valmistamiseen. On luonnollista olettaa, että joku on saanut simpukoiden (ja merisiilien ja korallien) keräämisestä ainakin osan elannostaan ja että jossain vaiheessa niitä on haettu myös kahlaamalla. Kentien tämän askareen parissa on törmätty myös pesusieniin, ja kenties meren antimia on vähitellen haettu syvemmältä, jopa sukeltaen?

Myös egyptiläisessä perinteisessä verkkokalastuksessa (Oppian 100-200 jaa.) (video) oli tarpeen sukeltaa (4,5), tosin vaatimattomaan syvyyteen. Aluksi piti tarkistaa onko kohteessa kalaa. Sitten verkko piti asetella paikoilleen ja verkkoa vetäessä selvittää verkon tarraamiset pohjan esteisiin). Kaloja täytyi ehkä sukeltaen hätistellä verkkoon ja lopulta piti myös katsoa koska verkossa on tarpeeksi saalista. Kun kaloja oli tarpeeksi, voitiin ne vetää verkolla maihin. Veden alla piti siis käydä tiuhaan, ja toki krokotiilit muodostivat tietyn uhan. Tästä on säilynyt kuvia (4): Anktifin haudasta (2100 eaa.) löytyy seinämaalaus, jossa kuvataan verkolla kalastamista. Keskimmäiset miehet kiinnittävät huomion, sillä he ovat rannalla olevia kalastajia edempänä ja vedessä. Yksi on noussut pintaan ja toinen sukeltaa katsomaan saalista.Toinen sukelluskuva löytyy Djar:n haudasta Deir el-Baharista (11. dynastia). Siinä vapaasukeltaja on kokonaan veden alla järjestelemässä verkon alareunan painoja tai vapauttamassa verkkoa pohjasta (5). Lue lisää: Notes on diving in ancient Egypt, Ashraf Abdel-Raouf Ragheb, International Journal of Nautical Archaeology (5).

Viitteet

1. The history of underwater exploration, Robert F. Marx, sivu 7.
2. Academia.edu: Cowrie shells and their imitations as Ornamental Amulets in Egypt and the Near East, Polish Archaeology in the Mediterranean 23/2, Special Studies: Beyond ornamentation.  Jewelry as an Aspect of Material Culture in the Ancient Near East , edited by A. Golani , Z. Wygnańska, 2014
3. Academia.edu: Ras Budran and the Old Kingdom trade in Red Sea shells and other exotica, British Museum Studies in Ancient Egypt and Sudan 18 (2012): 107–45, Gregory Mumford
4. Osirisnet: Tombs of Ancient Egypt, online, url: https://www.osirisnet.net/tombes/moalla/ankhtifi/e_ankhtifi_03.htm
5. Ragheb, A. A. (2011), Notes on Diving in Ancient Egypt. International Journal of Nautical Archaeology, 40: 424-427. doi:10.1111/j.1095-9270.2011.00322.x, online: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1095-9270.2011.00322.x

Palaa sisällysluetteloon

Vanhinta tunnettua kirjallisuutta

2800—2004 eaa. Gilgamesh-eepos, taulu XI

Wikipedian mukaan (myös suomeksi), Gilgamesh [<Bilgamesh = ”Ancestor/Elder was a young man”] oli Sumerilaisen kaupunkivaltion Uruk kuningas ja mesopotamialaisen mytologian suuri sankari. Gilgameshin elinaika arvioidaan ajanjaksolle 2800—2500 eaa. Hänestä alettiin kirjoittaa tarinoita noin 2112—2004 eaa. ja varhaisin tarinoista on Gilgamesh, Enkidu ja alinen maailma (3). Siinä Gilgameshin ystävä Enkidu käy alisessa maailmassa [manalassa]. Palattuaan Enkidu kertoo kuolleiden valjuista oloista, ja Gilgamesh päätyy etsimään ikuista nuoruutta [Segment B; 69-71]. Myöhemmällä ajalla tämä ja joukko muita runoja yhdistettiin Gilgamesh-eepokseksi.

Gilgameshin ja Enkidun keskustelu sisältää ensimmäisen häilyvän vihjauksen sukeltamisesta:
[jota joku osaavampi voisi tarkemmin tarkastella]
Did you see him hit by a ship’s board {(1 ms. adds:) when diving (?)}? How does he fare?
”Alas, my mother!” the man cries to her, as he pulls out the ship’s board ……, he …… cross beam …… crumbs.

Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu Gilgamesh-eepos on vanhinta tunnettua kirjallisuutta. Se on koottu erinäisestä kokoelmasta savitauluja (4) eri ajoilta. Siihen sisältyy myös kertomus sukelluksesta Apsuun (1,2). Tarinasta käy selvästi ilmi irrotettavien painojen käyttäminen sukelluksessa välttämättömänä apuvälineenä (nykytermein skandalopetra apnea) ja siltä osin tarina sopii yhteen saman alueen nykyaikaisen helmenkalastuksen kanssa.

Gilgamesh kiinnittää kivet jalkoihinsa voidakseen vajota Apsuun, maan alaiseen vetiseen maailmaan, hakemaan nuoruuden palauttavaa kasvia. Kun Gilgamesh on poiminut kasvin, hän irroittaa painot ja antaa aaltojen heittää hänet rantaan. Valitettavasti käärme syö kasvin, ja luo nyt nahkansa, eikä Gilgamesh saavuta ikuista nuoruutta. Selvästi taulujen kirjoittamisen aikoihin tunnettiin vapaasukeltaminen painojen kanssa tekniikkana.

Käännös (1): ”Utanapishtim spoke to Gilgamesh, saying: ”Gilgamesh, you came here exhausted and worn out. What can I give you so you can return to your land? I will disclose to you a thing that is hidden, Gilgamesh, a… I will tell you. There is a plant… like a boxthorn, whose thorns will prick your hand like a rose. If your hands reach that plant you will become a young man again.” Hearing this, Gilgamesh opened a conduit(!) (to the Apsu) and attached heavy stones to his feet. They dragged him down, to the Apsu they pulled him. He took the plant, though it pricked his hand, and cut the heavy stones from his feet, letting the waves(?) throw him onto its shores.”

Viitteet

1. The Epic of Gilgamesh, kääntänyt Maureen Gallery Kovacs, Stanford University Press, Stanford, California, 1989
2. Maier, John R., ”Gilgamesh and the Great Goddess of Uruk” (2018). SUNY Brockport eBooks. 4. https://digitalcommons.brockport.edu/sunybeb/4/ (selityksiä)
3. Gilgameš, Enkidu ja alinen maailma (taulu XII, käännös) sekä etcsl.orinst.ox.ac.uk (translitterointi)
4. www.soas.ac.uk/gilgamesh/standard/

Palaa sisällysluetteloon

1790 eaa. Vesiliikennettä ja rahtia koskevat lakitekstit

Hammurabin laki (1) (1790 eaa.) määrää:

• §234 Veneenrakentajalle pitää maksaa 2 shekeliä hopeaa palkkana 60 GUR vetoisen veneen rakentamisesta
• §235 Veneissä on vuoden takuu
• §236 Jos veneen omistaja vuokraa veneensä laivurille, ja laivuri on huolimaton ja upottaa tai rikkoo veneen, joutuu laivuri korvaamaan omistajalle veneen arvon.
• §237 Jos mies vuokraa laivurin ja veneen kuljettamaan jyviä, villaa, öljyä, taateleita tai mitä tahansa muuta lastia, ja laivuri on huolimaton ja upottaa veneen tai tuhoaa lastin, niin laivuri joutuu korvaamaan veneen sekä kaiken menetetyn rahdin.
• §238 Jos laivuri upottaa miehen veneen ja nostaa sen takaisin pintaan, on hän korvausvevollinen puoleen veneen arvosta saakka.
• §239 Laivurin palkka on 6 GUR viljaa vuodessa.
• §240 Jos liikkeessä oleva vene törmää lauttaan (tai ankkuroituun veneeseen) upottaen sen, tulee uponneen veneen omistajan selvittää jumalan läsnäollessa [valaehtoisesti?] menetyksensä, ja törmäyksen aiheuttaneen veneen omistajan pitää korvata uponnut alus ja sen rahti.

Laista on luettavissa suoraan kaksi asiaa: Ensinnäkin uponneita veneitä on nostettu takaisin pintaan, tosin ei ole selvyyttä miltä syvyydeltä ja toiseksi jos laivuri upottaa kymmenen vuoden palkkaansa vastaavan viljarahdin (esimerkiksi), niin korvausvastuun takia yritys saada rahti ylös pohjasta on varmasti kova. On aika suoraviivaista päätellä, että uponneiden veneiden ja rahdin nostoa on tehty ainakin jossain määrin. Ja sijoittuuhan samaan aikaan myös Gilgames-eepoksen kertomus sukeltamisesta painojen kanssa Apsuun. Jos lisäksi otetaan huomioon miten syvällä helmisimpukat elävät (niitäkin kerättiin), niin pelastussukeltaminen ei varmasti rajoittunut pelkästään kahluusyvyyteen.

Viitteet

1. Hammurabi, Robert Francis Harper. The code of Hammurabi King of Babylon [2250 BC]. Chicago/London. 1904.

Palaa sisällysluetteloon

1300 eaa. Kala päähän ja temppeliin

Sumerilaisesta kulttuurista löytyy ajalta 1300— eaa. aikankin näennäisesti kalastukseen liittyvää kuvastoa, kuten parrakkaita kalansuomuviittaan puettuja miehiä. Esimerkkinä myyttinen Abgail/Apkallu-reliefi 1300 eaa. perustetussa Nimrodin kaupungissa. Myytin mukaan Apkalluja, muinaisia tietäjiä, oli seitsemän. Oli miten oli, reliefistä ilmenee seuraavaa:

• kuvan henkilö on varakas ja merkittävä, kuningas, pappi, tietäjä tai myyttinen symbolinen hahmo… [huoliteltu parta, koristelu, päätyminen reliefiin]
• kalapäähine tai viitta on voimakas kalastukseen viittaava symboli. Aivan pikkusyystä ei hahmolle laitettu kalaa päähän.
• vyöllä on kaksikin veistä
• henkilön vasemmassa kädessä on esine; joko käyttöesine tai symbolinen esine.
• > onko se kaareva veitsi? Kahva olisi huono. Kaksi nuppia toimisi paremmin.
• > onko se suomustin? Kahva olisi kovin liioiteltu eikä muotokaan tuttu.
• > onko se helmisimpukoiden keräämiseen käytettävä kori? Ehkä?
• > onko se paino? Ehkä? Vapaasukeltaja tarvitsee vain pari kiloa.
• Onko tämä kalastukseen elinkeinona ja vastaaviin uskomuksiin liittyvä kuva? Onko kuvassa kalastajien välineistöä?
• En tiedä

Palaa sisällysluetteloon

1183—650 eaa. Ilias, Kreikka

Modernimpaa tuotantoa edustaa kreikkalainen Ilias-eepos (1). Se on runomittaan, siis alunperin runonlaulajien muistettavaksi, tehty teos. Se kertoo Toijan sodasta, tai ehkä pikemminkin kreikkalaisten ja Troijan pitkällisestä valtakamppailusta. Iliaksen eräs kohtaus on ajoitettu tarkasti vuoteen 1183 eaa. Eepoksen mukaan merestä sukellettiin ostereita. Jos laulun historiallisuuteen ei halua luottaa, niin ainakin sukeltamisesta tiedettiin sen muistiin kirjoittamisen aikaan 750-650 eaa. Sukeltamista käytettiin myös vertauskuvana: Esimerkkinä säe 470: ”Dropp’d downright, with a diver’s plunge, and died.” Säkeessä 511 puolestaan käytetään (merestä saatavaa) pesusientä: ”Then all around with a wet sponge he wiped”.

Ilias, säkeet 906-915:
Patrocles näkee Kebrioneksen saavan kuolettavan iskun ja putoavan vaunuiltaan, ja katsoo ivallisen kommentin osuvaksi (vanha englanninkielinen käännös runomitassa):

He diver-like, from his exalted stand [906]
Behind the steeds pitch’d headlong, and expired;
O’er whom, Patroclus of equestrian fame!
Thou didst exult with taunting speech severe.

Ye Gods, with what agility he dives! [910]
Ah! it were well if in the fishy deep
This man were occupied; he might no few
With oysters satisfy, although the waves
Were churlish, plunging headlong from his bark
As easily as from his chariot here.[915]
So then—in Troy, it seems, are divers too!

Viitteet

1. Homeros, ”Ilias”, kääntänyt englanniksi William Cowper (1731-1800), verkkojulkaisseet Ted Garvin, Melissa Er-Raqabi, Fred Robinson ja Online Distributed Proofreading Team (http://www.pgdp.net), url: http://www.gutenberg.org/ebooks/16452

Palaa sisällysluetteloon

9. vuosisata eaa. Rhodoksen merilaki

Suurin piirtein vuosina 1000-600 eaa. oli Rhodoksella suuri välimeren kauppalaivasto, kenties Foinikialaisten siirtolaisten luoma, ja kauppaa käytiin Espanjassa asti. Suurin piirtein vuoteen 800 ajoittuu Rhodoksen merilain oletettu kirjoittaminen, siis samoihin aikoihin kuin mannerkreikankin lainkirjoitustyö alkoi (1). Laki ei ole kokonaisuudessaan säilynyt, mutta merihädässä hylätyn rahdin korvaamisesta on katkelmia roomalaisessa lakikirjallisuudessa ja useat tahot viittaavat lakiin (1). Lain historia ei ole täysin selvä (2), mutta selvää on, että laajamittainen kauppamerenkulku haaksirikkoineen ja lastin keventämisineen karilta pääsemisesi vaati tietyt pelisäännöt. Voidaankin olettaa, että jäljellä olevat katkelmat ovat aitoa heijastumaa tai jäänteitä vanhansta laista ajalta noin 800 eaa. Latinankielisen lakitekstin (3) osittainen kännös on alla.

Sed si navis, quae in tempestate iactu mercium unius mercatoris levata est,
Mutta jos laiva, josta myrskyssä viskataan yli laidan yhden kauppiaan rahti,

in alio loco summersa est et aliquorum mercatorum merces per urinatores extractae sunt data mercede,
uppoaa muualla, ja sukeltajat pelastavat muiden kauppiaiden rahdin,

rationem haberi debere eius, cuius merces in navigatione levandae navis causa iactae sunt,
sillä on oikeus osuuteen, jonka kauppatavara merellä [karilla] heitettiin yli laidan laivan keventämiseksi

ab his, qui postea sua per urinatores servaverunt, Sabinus aeque respondit.

Eorum vero, qui ita servaverunt, invicem rationem haberi non debere ab eo, qui in navigatione iactum fecit,
(muilla ei ole oikeutta osuuteen laidan yli heitetystä kauppatavarasta)

si quaedam ex his mercibus per urinatores extractae sunt :
jos sukeltajat noutaisivat jotakin hänen kauppatavarastaan:

eorum enim merces non possunt videri servandae navis causa iactae esse, quae perit.

Viitteet

1. Verkkosivusto duhaime.org viitteineen.
2. Dealing with the Abyss: The Nature and Purpose of the Rhodian Sea-Law on Jettison (Lex Rhodia de iactu, D 14.2) and the Making of Justinian’s Digest
3. Lex Rhodia de iactu in The Roman law library (referenced by Arts and Humanities Community Resource)

Palaa sisällysluetteloon

800-700 eaa — Assyrian väärin ymmärretyt uimarit

Joskus esimerkkinä muinaisesta sukeltamisesta käytetään 8. tai 7. vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua olevaan Assyrialaista reliefiä, jossa sotilas ”sukeltaa”. Pieni vilkaisu ”nahkasäkin” kokoon paljastaa, että upotakseen sukeltaja tarvitsisi aika lailla painoa, kilon per ilmalitra. Toki sitä saattaisi aseistuksesta ja haarniskoinnista löytyä. Kuitenkin, jos säkistä hengitettäisiin ja puhallettaisiin kuplat ulos, niin säkki tyhjenisi ja sukeltaja vajoaisi jo sukelluksen alkuvaiheessa joen pohjaan raskaine varusteineen. Jos uloshengitysilma olisi puhallettu takaisin säkkiin niin ilma olisi riittänyt vain hetken ennen happipitoisuuden vaarallista laskemista. Lisäksi ilman puhaltaminen säkkiin voisi osoittautua vaikeaksi. Reliefissä ei kuvata sukeltamista, vaan uimista kellukkeen kanssa (1), kuten Redditissä myrmekochordia asiantuntevasti kertoo. Itse asiassa kuvasta on rajattu pois vieressä uiva hevonen, sekään tuskin sukelsi.

Tarkempi analyysi

• Kertahengitystilavuus (Wikipedia) levossa pinnalla on noin 0,5 litraa ilmaa (ja hengitystilavuus noin 6-7L/min), mutta voimakkaasti hengitettäessä jopa 4 litraa/kerta, eli kahdeksankertainen. Nykyaikaisella harrastussukeltajalla kuivapukuineen ja varusteineen ilmaa kuluu noin 20 litraa (10x2L) minuutissa, erittäin kevyellä märkäpuvulla ja erittäin rentoutuneena ehkä 10 litraa, rasituksessa ehkä 30 litraa. Assyrialaista sotisopaa kypärineen tuskin voi sanoa kevyeksi, joten oletetaan nyt 20L/min.
• Oletetaan ensiksi, että uimari puhaltaa uloshengityskuplat veteen hengittäessään säkistä tai ruukusta 20L/min (10-30L/min). Voidakseen sukeltaa, on henkilöllä oltava pari kiloa painoja keuhkoja varten ja lisäksi kilo ilmasäiliön tilavuuslitraa kohden. Jos painoja on vähemmän, sukeltaja kelluu. Jos painoja on enemmän, sukeltaja uppoaa.
• Jos kyseessä on säkki, sen tilavuus pienenee hengityksen tahdissa 20L/min (10-30) ja sen noste pienenee 20kg/min (10-30). Jos säkillä sukelletaan neutraalina (painottomana) aivan pinnan tuntumassa, alkaa sukeltaja ensimmäisen henkäyksen jälkeen vajota, ellei kompensoi sitä uimalla ylöspäin, mutta muutaman henkäyksen jälkeen uiminen ei enää auta, vaan sukeltaja vajoaa väistämättä kiihtyvällä vauhdilla pohjaan säkin tyhjentyessä ja myös syvyyden myötä kasvavan paineen vaikutuksesta painuessa kokoon.
• Jos kyseessä puolestaan on ruukku, alkaa sinne muodostua alipaine (paine on suorassa suhteessa ilman määrään jos astian tilavuus ja lämpötila pysyvät vakioina) ja hengittäminen käy nopeasti mahdottomaksi. Mitä suurempi ruukku on, sitä kauemmin siitä pystyy hengittämään paineen laskiessa hitaammin, mutta ruukun ongelmaksi muodostuu joka tapauksessa muodon aiheuttama veden vastus, joka vähentää saavutettua etua. Mahdollisen maksimialipaineen voisi etsiä kirjallisuudesta, tai muistaa että jo 60cm snorkkelin käyttö tuottaa hankaluuksia (0,06atm alipaine). Montako kertaa henkeä voisi vetää? Kerran? Kaksi? Jäisikö sukellus lopulta lyhyemmäksi kuin ilman ruukkua? Hypoteesina esitämme edellä mainitun nojalla, että ilmaruukusta olisi pelkkää haittaa. Hypoteesi voitaisiin helposti testata.
• On siis selvää, että uloshengitysilma on puhallettava takaisin. Tästä on toki myös se etu, ettei sukeltaja kupli ja tule huomatuksi. Kelluvuusongelmat ratkeavat sukeltajan+ilmasäiliön tilavuuden pysyessä vakiona ja alipaineen kasvaminen ei toteudu.
• Jos sukeltaja kuitenkin hengittää samaa ilmaa yhä uudelleen, vähenee sen happimäärä vääjäämättä, ja tajunta hämärtyy vähitellen. Uloshengitysilman happipitoisuus on pudonnut 21%:sta 16%:n, mikä on edelleen tajuntaa ylläpitävä happipitoisuus, mutta toisella kierroksella tajunta alkaisi jo hämärtyä. Voidaan siis arvata, että 20L säiliöstä voisi hengittää ainakin noin minuutin tai kymmenen henkäystä olettaen ilman kunnollisen sekoittumisen (mistä ei ole mitään varmuutta). Tämä vaatisi kuitenkin ehdottomasti kokeellisen varmistuksen. Lisäksi säkin tai ruukun myötä kasvava veden vastus ulosmittaisi hyötyä. Voisiko siis tällä tavalla saada edes pienen hyödyn? Kuinka vaikeaa ilman puhaltaminen takaisin olisi, vai olisiko se edes mahdollista? Vastaus jää odottamaan kokeellista varmistusta.

Itse reliefissä huomiota herättää väitettyjen ”sukeltajien” painojen puute sekä rinnalla uivat hevoset. Ne tuskin sukelsivat. Vaikka toisaalta Antoniuksen ja Cleopatran kalaretkestä tehdyssä maalauksessa oli sukeltajalla samanlainen säkki, kyseessä saattaa olla maalarin mielikuvitus tai väärinymmärrys. Tai sitten ei. Kokeelliselle arkeologialle on siis tarvetta.

Mutta jos tämä reliefi kuvaa sukeltajaa, eikä vain sitä miten sotilas miekkoineen, panssareineen ja muine taisteluvarusteineen saadaan kellumaan vedessä, niin miksi tässä kuvassa (British museum) ”sukeltajien” seurana joessa on hevosia? Päätelmä: Kuvassa on joukko-osasto, jolle on opetettu kellukkeiden käyttö vesien ylittämiseen, ei sukeltajat.

Viitteet

1. Jean Vaucher, 2018. History of ships. Animal skin floats. url: http://www.iro.umontreal.ca/~vaucher/History/Prehistoric_Craft/Float.html

Palaa sisällysluetteloon

480 eaa — Skyllias ja Hydna (Cyana) taistelusukeltajina

Herodotos (485-420 eaa.) kertoo Kirjassa (1) VIII Urania s. 495 (vuonna 1859 julkaistu käännös) Persian kuningas Xerxes I:n laivaston sabotoinnista ennen Salamiin meritaistelua vuonna 480 eaa:
”Kun persialaiset olivat ottamassa lukua laivoistaan, oli heidän leirissään Scyllias Scyonesta, aikansa paras sukeltaja; Pelion-vuoren edustalla tapahtuneessa haaksirikossa hän oli pelastanut suurimman osan persialaisten aarteista, ja saanut aimo osuuden itselleen; Scyllias oli jo pitkään pohtinut kreikkalaisten puolelle loikkaamisesta, mutta aiemmin siihen ei ollut ollut mahdollisuutta. En voi varmuudella vahvistaa miten hän karkasi kreikkalaisten puolelle, mutta kerrottua tarinaa epäilen; sillä sanotaan että hän hyppäsi mereen Aphetaen luona, eikä noussut ennen Artemisiumia, joka on 80 stadiumin päässä. Monet muutkin hänestä kerrotut asiat ovat hyvin todennäköisesti valheellisia, ja jotkut tosia. Jos sallitte, kerron mielipiteenäni, että hän saapui Artemisiumiin veneellä. Heti saavuttuaan hän kertoi komentajille haaksirikosta ja kuinka se oli tapahtunut ja persialaisten suunnittelemasta harhautuksesta.”

Scyllias tunnetaan monella nimellä. Apollonideksen (2) vuosisatoja myöhemmin tekemässä muistokirjoituksessa (3) nimi on latinalaisemmalta kuulostavassa muodossa Scyllus. Pausanias taas käyttää nimeä Scyllis. Tiedetään myös että Androtius maalasi Scylliaasta kuvan – ja muuta Androtiuksesta ei tiedetäkään.

Pausanias (100 jaa.) kertoo Kreikan kuvauksessa, kirja X Phocis & Locis, luku XIX (4): ”Gorgiaksen patsaan vieressä on Amphictyonien uhrilahja, joka esittää Scyllistä Scionesta, josta tarina kertoo että hän sukelsi jokaisen meren syvimpiin syvyyksiin; ja hän opetti tyttärensä Hydnan myös sukeltamaan. Kun myrsky oli yllättänyt Xerxeksen laivaston Pelion-vuoren edustalla, he täydensivät tuhon raahaamalla kaleerien ankkurit ja kiinnitysköydet pois veden alla. Tästä palveluksesta Amphictyonit pystyttivät patsaat Scyllikselle ja tämän tyttärelle. Mutta tyttären patsas joutui osaksi tarinaa, jossa Nero vei patsaita Roomaan.”

Kääntäjä oli vielä lisännyt huomionarvoisen kommentin: Of womankind it is only chaste maidens that can dive into the sea. Oudolla kommentilla lienee tekemistä naisen anatomiaan liittyvien uskomusten kanssa, ja siihen että sukeltaminen voisi viedä neitsyyden?

Joillakin nettisivuilla mainitaan Scylliksen olleen myös kuvanveistäjä. Tätä eivät Herodotos ja Pausanias kuitenkaan mainitse. Sen sijaan Pausanias kertoo Kreikan kuvauksessaan (II:XV, II:XXII, II:XXXII, III:XVII, V:I, V:XVII, VI:XIX) Daedaluksen oppilaista kuvanveistäjistä Dipoenus ja Scyllis, ja heidän oppilaistaan ja oppilaiden oppilaistaan. Tämä Scyllis tosin eli Sicyonissa 580 eaa. eli sata vuotta ennen sukeltaja-Scyllistä.

Livius mainitsee Rooman historiassa (Ab urbe condita)(5) kirjassa XLIV kappaleessa 10.3. Androbiuksen maalanneen kuvan Scylliaasta.

Viitteet

1. Herodotos (485-420 eaa.), Henry Cary (1804-1870), ”Herodotus; a new and literal version from the text of Baehr, with a geographical and general index by Henry Cary”, 1867, kirja VIII Urania, url: https://archive.org/details/herodotusnewlite00hero/page/494
2. Apollonides, ”Epigrams”, 1. vuosisata jaa., url: http://www.attalus.org/poetry/apollonides.html
3. ”The Greek Anthology with an english translation by W. R. Paton in five volumes III”, Book IX The declamatory and descriptive epigrams, published by William Heineman, London, 1917.
4. Pausanias, ”Description of Greece Translated with a commentary by J. G. Frazer In six volumes Vol I”, Book Tenths, Phocis, XIX, url: https://archive.org/stream/pausaniassdescri01pausuoft#page/526/mode/2up/search/scyllis
5. Livius, ”Ad urbe condita”, book XLIV, ch. 10.3, url: http://www.thelatinlibrary.com/livy/liv.44.shtml#10

Palaa sisällysluetteloon

470 eaa. — ”Sukeltajan hauta”

Sukeltajan haudan (1), Tomba del tuffatore, kivikannen fresko esittää pylvään päältä pää edellä sinivihreään veteen sukeltavaa nuorta miestä. Tuhansista kreikkalaisista haudoista ajalta 700—400 eaa. tämä on ainoa, jonka freskoissa kuvataan ihmisiä. Sukeltajan kuva on muinaisessa kreikkalaisessa taiteessa lähes tuntematon käsite ja tämä sukelluskuva on ainoa laatuaan. Etruskien Italiassa hautamaalaukset olivat tuona aikana yleisiä, mutta Etruskienkin hautamaalauksissa sukeltaja esiintyy vain yhden ainokaisen kerran (Tomb of Hunting and Fishing)(2) ja on saattanut vaikuttaa sukeltajan haudan kuvitukseen. Sukeltajan hauta sijaitsee muinaisessa kreikkalaisessa Poseidonian (lat. Paestum) kaupungissa Etelä-Italiassa ja luurangon uskotaan kuuluvat nuorelle miehelle. Haudassa on mukana kannu ja lyyran jäänteet ja seinämaalauksissa on kuvattu bileet (symposium).

Viitteet

1. Holloway, R. (2006). The Tomb of the Diver. American Journal of Archaeology,110(3), 365-388. Retrieved from http://www.jstor.org/stable/40024548 [requires a free account]
2. Tomb of Hunting and Fishing, Monterozzi necropolis, Tarquinia, Italy, 530-520 BCE, Le Musée absolu, Phaidon, 10-2012, url: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tomb_of_hunting_and_fishing,_Monterozzi_necropolis,_Tarquinia,_Italy.jpg

Palaa sisällysluetteloon

Peloponnesolaissotien sukeltajat noin 425—421 eaa.

Thukydides, 432 eaa., Peloponnesolaissodan historia, kirja IV, luku XII (1) (sama suomeksi): Sukeltajia käytettiin ruuan salakuljettamiseen Ateenalaisten saareen piirittämille Lakedaimonilaisille (Spartalaisille): ” Divers also swam in under water from the harbour, dragging by a cord in skins poppyseed mixed with honey, and bruised linseed; these at first escaped notice, but afterwards a look-out was kept for them. In short, both sides tried every possible contrivance, the one to throw in provisions, and the other to prevent their introduction.”

Thukydides, 432 eaa., Peloponnesolaissodan historia, kirja VII, luku XXI (2): ”The Athenians brought up to them a ship of ten thousand talents burden furnished with wooden turrets and screens, and fastened ropes round the piles from their boats, wrenched them up and broke them, or dived down and sawed them in two. Meanwhile the Syracusans plied them with missiles from the docks, to which they replied from their large vessel; until at last most of the piles were removed by the Athenians. But the most awkward part of the stockade was the part out of sight: some of the piles which had been driven in did not appear above water, so that it was dangerous to sail up, for fear of running the ships upon them, just as upon a reef, through not seeing them. However divers went down and sawed off even these for reward; although the Syracusans drove in others. Indeed there was no end to the contrivances to which they resorted against each other, as might be expected between two hostile armies confronting each other at such a short distance: and skirmishes and all kinds of other attempts were of constant occurrence. ”

Viitteet

1. Thukydides (431 BC), ”The History of the Peloponnesian War”, nook IV, chapter XII, translated by Richard Crawley, url: https://www.gutenberg.org/files/7142/7142-h/7142-h.htm#link2H_4_0015
2. Thukydides (431 BC), ”The History of the Peloponnesian War”, nook VII, chapter XXI, translated by Richard Crawley, url: https://www.gutenberg.org/files/7142/7142-h/7142-h.htm#link2H_4_0015

Palaa sisällysluetteloon

Platon, 4. vuosisata eaa.

Platonin Protagoras: itseluottamuksesta, rohkeudesta ja kaivosukelluksesta

Platonin (428/427 tai 424/423 – 348/347 eaa.) Dialogien aikaisempaan tuotantoon kuuluu dialogi ”Protagoras” (1). Siinä Platon kirjoittaa osaamisesta, itseluottamuksesta, rohkeudesta ja tyhmyydestä. On sekä osaamiseen perustuvaa itseluottamusta, että perusteetonta itseluottamusta. Edellinen on rohkeutta, jälkimmäinen hulluutta. Esimerkkeihin kuuluu kaivosukeltajat, ilmeisesti kaivojen korjaajat.

Tell me then; who are they who have confidence when diving into a well?
– I should say, the divers.
And the reason of this is that they have knowledge?
– Yes, that is the reason.
And who have confidence when fighting on horseback—the skilled horseman or the unskilled?
– The skilled. […] And that is true of all other things, he said, if that is your point: those who have knowledge are more confident than those who have no knowledge, and they are more confident after they have learned than before.

And have you not seen persons utterly ignorant, I said, of these things, and yet confident about them?
– Yes, he said, I have seen such persons far too confident.
And are not these confident persons also courageous?
– In that case, he replied, courage would be a base thing, for the men of whom we are speaking are surely madmen.
Then who are the courageous? Are they not the confident?
– Yes, he said; to that statement I adhere.

And those, I said, who are thus confident without knowledge are really not courageous, but mad; and in that case the wisest are also the most confident, and being the most confident are also the bravest, and upon that view again wisdom will be courage.
– Nay, Socrates, he replied, you are mistaken in your remembrance of what was said by me. When you asked me, I certainly did say that the courageous are the confident; but I was never asked whether the confident are the courageous; if you had asked me, I should have answered ’Not all of them’: and what I did answer you have not proved to be false, although you proceeded to show that those who have knowledge are more courageous than they were before they had knowledge, and more courageous than others who have no knowledge, and were then led on to think that courage is the same as wisdom.

Viitteet

1. Platon, (dialogs:) ”Protagoras”, translated by B. Jowett, url: https://www.gutenberg.org/files/1591/1591-h/1591-h.htm

Palaa sisällysluetteloon

Platonin Laches, eli rohkeudesta

Platon kirjoittaa jälleen osaamisesta, itsevarmuudesta ja tyhmyydestä:

SOCRATES: And he who descends into a well, and dives, and holds out in this or any similar action, having no knowledge of diving, or the like, is, as you would say, more courageous than those who have this knowledge?
LACHES: Why, Socrates, what else can a man say?
SOCRATES: Nothing, if that be what he thinks.
LACHES: But that is what I do think.
SOCRATES: And yet men who thus run risks and endure are foolish, Laches, in comparison of those who do the same things, having the skill to do them.

Viitteet

1. Platon, (dialogs:) ”Laches”, translated by Benjamin Jowett, url: https://www.gutenberg.org/files/1584/1584-h/1584-h.htm

Palaa sisällysluetteloon

Platonin Sofisti, joitakin sukeltamisen muotoja

Platonin teoksesta ”Sofisti”: Onko metsästyksen käsite jakamaton?
STRANGER: And there is no reason why the art of hunting should not be further divided.
THEAETETUS: How would you make the division?
STRANGER: Into the hunting of living and of lifeless prey.
THEAETETUS: Yes, if both kinds exist.
STRANGER: Of course they exist; but the hunting after lifeless things having no special name, except some sorts of diving, and other small matters, may be omitted; the hunting after living things may be called animal hunting.
THEAETETUS: Yes.
STRANGER: And animal hunting may be truly said to have two divisions, land-animal hunting, which has many kinds and names, and water-animal hunting, or the hunting after animals who swim?
THEAETETUS: True.

Viitteet

1. Platon, ”Sophist”, translated by Benjamin Jowett, url: https://www.gutenberg.org/files/1735/1735-h/1735-h.htm

Palaa sisällysluetteloon

Crotonin kirja ”Sukeltaja”

Kappaleessa Heraclituksen elämä [535—475 eaa.] (1,2) (HUOM: Eri henkilö kuin Heracleitos kirjassa V) Diogenes Laërtius [200-250?] kirjoittaa: ”Seleucus [50…250?], the grammarian, however, says that a man of the name of Croton, in his Diver [Kατακολυμβητής], relates that it was a person of the name of Crates who first brought this book into Greece; and that he said that he wanted some Delian diver [κολυμβητής] who would not be drowned in it.” [Mahdollisesti kirjassa ”On Things Believed Falsely”? Yhtään Seleucuksen kirjaa ei tiedetä säilyneen.]

Tässä on merkille pantavaa, että kirjan nimenä on eri sukeltajaa tarkoittava sana, kuin puhuttaessa Deloksen sukeltajista.

Viitteet

1. Diogenes Laërtius (535-475). The lives and opinions of eminent philosophers”, (book V, Heraclides), literally translated by C. D. Yonge. Published by G. Bell and sons, ltd, London, 1915, url: https://www.gutenberg.org/files/57342/57342-h/57342-h.htm
2. Diogenes Laërtius. Lives of eminent philosophers with an english translation by R. D. Hicks in two volumes. II. Chapter IX:11-13. pp. 418-419. Harvard university press. London. 1959. url: https://ryanfb.github.io/loebolus-data/L185.pdf

Palaa sisällysluetteloon

470/469—399 eaa. Sokrates: Raskaan kirjan läpi kahlaaminen vaatii Deloslaisen sukeltajan.

Diogenes Laërtius (3. vuosisata jaa.) kirjoitti muinaisten kreikkalaisten filosofien elämänkertoja. Teoksessa Tärkeiden filosofien elämä ja mielipiteet (1), hän kirjoittaa kappaleessa Sokrateen elämä, s. 153, seuraavasti: ”And they say that Euripides gave him a small work of Heracleitus to read, and asked him afterwards what he thought of it, and he replied, ’What I have understood is good; and so, I think, what I have not understood is; only the book requires a Delian diver to get at the meaning of it.’ ”

Viitteet

1. Diogenes Laërtius. Lives of eminent philosophers with an english translation by R. D. Hicks in two volumes. I. p.153. Harvard university press. London. 1959. url: https://ryanfb.github.io/loebolus-data/L184.pdf

Palaa sisällysluetteloon

435—356 eaa. Aristippus: Delfiinien hommaa

Edelleen kappaleessa Aristippuksen elämä [435—356 eaa.] Diogenes Laërtius kirjoittaa (1): ”A man was one day boasting of his skill as a diver; “Are you not ashamed,” said Aristippus, “to pride yourself on your performance of the duty of a dolphin?”

Viitteet

1. Diogenes Laërtius. Lives of eminent philosophers with an english translation by R. D. Hicks in two volumes. I. p.203. Harvard university press. London. 1959. url: https://ryanfb.github.io/loebolus-data/L184.pdf

Palaa sisällysluetteloon

Kreikan sukellus- ja uintisanastoa

Muinaiskreikassa on sanat niin sukelluskalastajalle kuin pesusienisukeltajalle. Halieuticassa (1) käytetään sanaa δύπτης (duptes) kuvaamaan sukelluskalastajaa (kuten Rodriquez-Alvarez huomautti tutkimuksessaan – ja jätti p:n pois sanasta) sekä sanaa σπογγοτομος (spongotomos, pesusienen leikkaaja) kuvaamaan pesusienensukeltajaa. Käännöksen alaviitteessä mainitaan kolme muutakin termiä pesusienisukeltajalle. Sana σπογγοκολυμβητής = σπογγος + κολυμβητής eli ”spongokolymbeetees” tai pesusieniuimari esiintyy teoksessa (2) Julius Pollus, Onomasticon, VII:137. Platonin dialogeissa (Protagoras) puhutaan kaivoon sukeltajista, κολυμβωσιν (1). Heraclituksen elämässä taas käytetään sanaa κατακολυμβητής, alas sukeltajaa [lieneekö vertauskuvallinen?]. Tarkemmin voit lukea tästä (4) ja lisää sanoja löytyy täältä (5). Netistä löytyy lehtiartikkelikin, jossa sanastoa hieman selitetään. Sanaston tarkemmassa analysoinnissa, vivahteiden ja kuvaannollisten ja kirjaimellisten merkitysten erottamisessa ja muussa johtopäätösten tekemisessä sukeltamisesta on selvästi klassisen filologin mentävä aukko, allekirjoittanut ei siihen pysty.

Viitteet

1. Oppian, Colluthus, Tryphiodorus with an English translation by A. W. Mair. Published by William Heinemann ltd, London. 192. Halieutica, On Fishing. url: https://archive.org/details/oppiancolluthust00oppiuoft/page/402 (446, 508)
2. Julius Pollus. ”Julii Pollucis Onomasticon cum annotationibus interpretum. Curavit Guilielmus Dindorfius. Vol I. I-V.”, chapter VII:137. In libraria Kuehniana. Published 1824. url: https://archive.org/stream/onomasticon01polluoft#page/n494/mode/2up
3. J. Adam, A. M. Adam. Platonis Protagoras with introduction notes and appendices. Cambridge university press. 1921. p. 174, Notes on Plato’s Protagoras, XXXIV, 350A/20, url: https://archive.org/details/platonisprotagor0000plat/page/174
4. E. Pottier. Daremberg & Saglio, Dictionnaire des Antiquités Grecques et Romaines, Librairie Hachette et Cie., Paris, 1877‑1919. url: http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/secondary/DARSAG/Urinator.html#note4
5. Gregory R. Crane, Perseus digital library, English-to-Greek Word Search Results, Tufts university, url: http://www.perseus.tufts.edu/hopper/definitionlookup?page=1&q=dive

Palaa sisällysluetteloon

Pesusienten sukelmista (ainakin) 400 eaa.

Aristoteles (384-322 eaa.) raportoi pesusienten sukeltamisesta useaan otteeseen. Eri tyyppisiä sieniä käytettiin paitsi peseytymiseen (ks. Ilias), myös vesipulloina, haarniskan pehmikkeenä (1) ja hunajaan kastettuna lapsille (2). Aristoteles viittaa lyhyesti myös haavojen hoitoon (5). Työ oli ilmeisen haastavaa, sillä Aristoteleen mukaan pesusienten laatu on parasta syvässä vedessä lähellä rannikkoa (3), eli oli sukellettava syvälle. Lisäksi vedessä saattoi piillä vaaroja: Aristoteles kertoo (4): ”Milloin Anthias-kala (koruahven) havaitaan, ei lähistöllä ole vaarallisia olioita, ja pesusienten sukeltajat voivat sukeltaa turvallisesti. He kutsuvat näitä merkkikaloja Pyhiksi Kaloiksi”. Sukeltajat käyttivät myös apuvälineitä. Aristoteles kirjoittaa (6): ”Jotkut sukeltajat ottavat mukaansa mereen hengityslaitteen, jonka avulla he voivat hengittää ilmaa pinnalta ollen pitkään veden alla. Luonto on antanut norsulle jotakin tämän tapaista varustaen sen pitkällä kärsällä.” Vertaillessaan Delfiinejä ja sukeltajia, tulee Aristoteles puolestaan maininneeksi että syvlitä vapaasukelluksilta noustaan (luonnollisesti) delfiinin tapaan mahdollisimman nopeaan (7). Pesusienten sukeltamisesta ovat myöhemmin raportoineet myös Plinius Vanhempi (8) (23-79 jaa.) sekä Oppian (9)(2. vuosisata). Athenaeus (10)(3. vuosisata) keskittyi referoiden ja lainaten lähinnä helmiin ja kulinarismiin, mutta sukeltamista sekin. Lue näistä lisää alempaa.

Aristoteleen maininta sukeltajien hengityslaitteesta on mielenkiintoinen. Viittaako hän alassuin veteen laskettuun ilma-astiaan vai snorkkeliin? Jos Aristoteles viittaa snorkkeliin (mikä on norsun kärsästä saatuna assosiaationa uskottavampi kuin ilmapata), voidaan tarkastella kahta vaihtoehtoa. Joko kyseessä on ollut suora putki, kenties putkilokasvin runko, tai sitten kyseessä on ollut käsityötuote – snorkkeli U-mutkalla. Suoran putken mahdolliset rakennustarpeet esittelee Emilio Rodríguez-Álvarez tieteellisessä artikkelissaan. Tosin ainoa hyötykäyttö suoralle snorkkelille olisi selkäuinnissa ja siten taistelusukeltamisessa. Teknologiana se olisi kuitenkin ollut käytössä jo vaikkapa Scylliksellä ja Hydnalla. Kaikki muu sukeltaminen edellyttää pohjan katselua ja siten U-putkea. Sellainen (ja paljon muutakin) toki osattiin valmistaa Aristoteleen aikana, koska vain parisataa vuotta Aristoteleen jälkeen oli olemassa Antikytheran mekaaninen tähtitieteellinen laskukone, joka sentään on aika lailla snorkkelia monimutkaisempi laite (myös vielä vanhempia Arkimedeen aikaisia laskulaitteita tunnetaan).

Aristoteleen oppilaat (Peripateettinen koulukunta) ilmeisesti kirjoittivat seuraavina vuosisatoina Aristoteleen opetuksiin pohjaavan ja hänen teoskokoelmaansa luettavan luonnontieteellisen teoksen Ongelmat (Problemata). Teoksesta löytyy kappale korvat (11)(Problemata, XXXII, 960b, kappale 5), ja kuinka ollakaan, sukeltajien korvaongelmiahan siellä käsitellään.

Problemata, kirja XXXII, Korviin liittyvät kysymykset

Käännetty englanninkielisestä käännöksestä, joten suomenkielinen käännös ei ole aivan tarkka.

1. Ensimmäinen kappale käsittelee korvien punastumista; ei liity sukeltamiseen.

2. K: Miksi sukeltajien korvat puhkeavat meressä?
V: Johtuuko se siitä, että veden täyttämä korva kokee rajua painetta pidättämänsä ilman vuoksi? Jos näin olisi, miksi hengenpidätys ei maalla riko korvia? Vai johtuuko se siitä, että periksi antamaton kohde rikkoontuu helpommin kuin periksi antava, ja helpommin kovan kuin pehmeän kohteen vaikutuksesta? Se mikä on täytetty ilmalla, on periksiantamattomampaa, ja korvat on täytetty hengitysilmalla; ja niinpä vesi ilmaa kovempana puhkaisee korvat.

3. Miksi sukeltajat sitovat pesusienet korviensa ympäri?
Johtuuko se siitä, ettei meri raivoisasti syöksy korviin ja puhko tärykalvoja? Sillä eiväthän korvat pesusieniä käytettäessä täyty niinkuin ilman niitä.

[todennäköisempi syy oli estää veden pääsy korvaan sukelluksen aikana sekä korvatulehdukset, etenkin jos tärykalvoihin oli tehty reiät paineen tasauksen helpottamiseksi. Korvien kastuminen estettiin pesusienellä, joka pehmeänä joustaa eikä aiheuta painevammaa.]

4. Miksi korvavaikku on kitkerän makuista?

5. Miksi sukeltajat halkaisevat korvansa ja sieraimensa?
Siksikö, että hengitysilma kulkisi helpommin? Koska sillä tällä tapaa ilma näkyy poistuvan; koska sukeltajien hengitysvaikeutena on saada hengitysilma ulos, ja he ovat helpottuneita onnistuessaan, ikäänkuin ilman oksentamisessa; onkin outoa miksi he eivät onnistu hengittämisessä sen jäähdyttävän vaikutuksen takia; se vaikuttaisi olevan tärkeämpää; eikö olekin luonnollisempaa, että rasituksen tulisi olla suurempi henkeä pidättäessä, sillä silloin sukeltajat ovat turvonneita ja paisuneita? Mutta ilma näyttää poistuvan ulos itsestään; ja seuraavaksi on pohdittava, meneekö se itsestään sisäänkin? Selvästi se menee; sillä sukeltaja voi hengittää yhtä helposti kun alas lähetetään pata; sillä se ei täyty vedestä, vaan pitää ilman, koska se painetaan suoraan alas; koska muuten vesi syöksyisi sisään.

10. Miksi on niin, että jos korvaan menee vettä, sinne kaadetaan oliiviöljyä, vaikka vesi ei pääse toisen nesteen läpi ulos ulos korvasta?
Onko se sen takia, että öljy kelluu veden pinnalla, ja öljyn tarttuvan vaikutuksen takia vesi tarttuu öljyyn kun öljy tulee ulos? Vai onko se sen takia, että korva liukastuisi, ja vesi sen takia tulisi ulos? Sillä liukas öljy toimii voiteluaineena.

11. Mistä johtuu, että sukeltajien tärykalvot puhkeavat epätodennäköisemmin, jos korviin kaataa ennalta oliiviöljyä?
Pitääkö aiemmin kerrottu syy korvien puhkeamiseen edelleen paikkansa, mutta korvaan kaadettu öljy aiheuttaa sen, että myöhemmin korvaan tunkeutuva merivesi liukuu pehmeästi öljyn pintaa pitkin, niinkuin se liukuu niiden pintaa pitkin, jotka voitelevat itseään? Pehmeästi liukuva merivesi ei tee rajua iskua korvan sisäosiin, eikä siten puhkaise tärykalvoa.

Kannattaa huomata myös Problematan kirjassa XXIII, kappaleessa 30: ”Miksi merivesi on lähellä pintaa kuumempaa ja suolaisempaa kuin syvemmällä – samoin kaivoissa – vaikka suolaisen veden pitäisi raskaampana olla pohjalla? Aurinko haihduttaa makean veden ja suola jää.” ja kirjassa XXV, kappaleessa 11: ”Miksi ilmakuplat eivät ole märkiä?”
[On siis tehty havaintoja veden suolaisuudesta ja lämpötilasta syvällä]

Lue lisää pesusienten sukeltamisesta muinaisessa Kreikassa: E. Rodríguez-Álvarez: The Archaeology of Sponges: Middle Range Theory and Divers in Ancient Greece sekä The Hidden Divers: Sponge harvesting in the archaeological record of the Mediterranean Basin.

Viitteet

1. Aristoteles, Historia animalium, kirja V, kappale 16, 548b:1
2. The history of underwater exploration, Robert F. Marx, sivu 7.
3. Aristoteles, Historia animalium, kirja V, kappale 16, 548b:20-30
4. Aristoteles, Historia animalium, kirja IX, kappale 37, 620b:34
5. Aristoteles, Historia animalium, kirja IX, kappale 44, 630a:7
6. Aristoteles, Parts of animals, kirja II, kappale XVI
7. Aristoteles, Historia animalium, kirja IX, kappale 48, 631a:30
8. Plinius Vanhempi, Historia Naturalis, useita kohtia, lue lisää alempaa.
9. Oppian, Halieutica (kalastus), lisää, lue lisää alempaa
10. Athenaeus, Oppineiden pidot (Deipnosophistae), lue lisää alempaa.
11. Aristoteles/Peripateettinen koulukunta, Problemata, XXXII, 960b, kappale 5
12. E. Rodríguez-Álvarez, The Archaeology of Sponges: Middle Range Theory and Divers in Ancient Greece sekä The Hidden Divers: Sponge harvesting in the archaeological record of the Mediterranean Basin, researchgate.net, url: https://www.researchgate.net/publication/282337666_The_Archaeology_of_Sponges_Middle_Range_Theory_and_Divers_in_Ancient_Greece

Palaa sisällysluetteloon

Phaenias Eresialainen mainitsee ammattinimikkeen ’solenista’, 332 eaa.

Athenaeuksen kirjassa III kappaleessa 40 kerrotaan: ”And the people who collect this sort of oyster [elää suurimman laskuveden syvyydestä -60 metriin] are called Solenistæ, as Phænias the Eresian [ 332 eaa.] relates in his book which is entitled, The Killing of Tyrants by way of Punishment.”

Phaeniaksen yhtään teosta ei ole säilynyt.

Palaa sisällysluetteloon

Muutama sana helmenkalastuksesta Aleksanteri Suuren ajoilta, 4. vuosisata eaa.

Athenaeus kertoo: ”Chares of Mitylene [belonging to the court of Alexander the Great], in the seventh book of his Histories of Alexander…”: ”There is caught in the Indian sea, and also off the coast of Armenia, and Persia, and Susiana, and Babylonia, a fish very like an oyster; and it is large and oblong, containing within the shell flesh which is plentiful and white, and very fragrant, from which the men pick out white bones which they call the pearl. And they make of them necklaces and chains for the hands and feet, of which the Persians are very fond, as are the Medes and all Asiatics, esteeming them as much more valuable than golden ornaments.”

331 eaa. — Taistelusukeltamista Tyren edustalla ja suuri myytti

Diving bells through the centuries (1), Bevan j. kertoo Aleksanteri Suuren sukelluksesta sukelluskellolla ”Colimpha” vuonna 332:

”Alexander the Great is credited with the first recorded bell dive in 332 BC. Legend has it that he descended in a bell called Colimpha at the Siege of Tyre. Aristotle described how his pupil, Alexander the Great, peered out of his bell to observe underwater sheep and dogs and even one gigantic creature that took three days to pass by! But before we credit Alexander the Great with being the first saturation diver as well, we have to consider that his bell was probably an atmospheric observation bell since it was referred to as a glass case, covered with asses skins and provided with a door made fast with chains. Another version describes the bell as constructed of wood, fitted with glass windows and a lid impregnated with resin, wax and other substances to make it water tight. Whilst the accuracy of any of the accounts is questionable, it may at least be reasonable to presume that Alexander the Great made some sort of a dive in some sort of a bell.”

Tässä vielä yksi vanha teos (2), noin vuodelta 1338-1410, joka kertoo Colimphan tarua. Kuvakaappaus alla.

Yllä mainitusta poikeiten ei Aristoteleen teksteistä kuitenkaan löydy mainintaa Aleksanterista sukeltamassa (eikä tunneta yhtään (3) Aleksanterin Aristoteleelle lähettämää kirjettäkään). Myöskään Aleksanterin luonnetta kuvaavan vertailevan elämänkerran Parallel lives – Alexander (4) kirjoittanut Plutarchos ei mainitse sanallakaan sukeltamista saati mitään ”Colimphaa”. Arrian Nikomedialaisen kirjoittama kohtuullisen uskottavana pidetty Aleksanterin elämänkerta, Anabasis of Alexander (5), ei sekään mainitse sukelluskellosukellusta. Näillä perustein Colimphaa voidaan pitää villin mielikuvituksen tuotteena, vaikka jonkinlaisia ilma-astioita pesusienisukelluksessa toki käytettiinkin. Vedenalaiset omenapuut ja valaan nielemäksi tulemiset eivät anna kovin uskottavaa kuvaa. Oleellisempaa on kuitenkin se, että näkemys ja unelma sukelluskellosta oli kolmannella vuosisadalla jaa. jo olemassa, vaikka mielikuvitus hieman laukkasikin (6) (itse Colimphaa tuskin puoli vuosituhatta aiemmin oli) .

Sukeltamista Tyren piirityksessä vuonna 331 eaa. toki käytettiin: Anabassis of Alexander (5), kirja II luku XXI: ”These stones Alexander determined to drag out of the sea; but this was a work accomplished with great difficulty, since it was performed from ships and not from the firm earth; especially as the Tyrians, covering their ships with mail, brought them alongside the anchors of the triremes, and cutting the cables of the anchors underneath, made anchoring impossible for the enemy’s ships. But Alexander covered many thirty-oared vessels with mail in the same way, and placed them athwart in front of the anchors, so that the assault of the ships was repelled by them. But, notwithstanding this, divers under the sea secretly cut their cables. The Macedonians then used chains to their anchors instead of cables, and let them down so that the divers could do no more harm.”

Viitteet

1. J. Bevan. Diving bells through the centuries. Rubicon Foundation archive,.url: http://archive.rubicon-foundation.org/xmlui/handle/123456789/5991
2. Marco Polo. Jehan de Grise [illustrator], Romance of Alexander. 1338-1410. Bodleian library. url: https://digital.bodleian.ox.ac.uk/inquire/Discover/Search/#/?p=c+0,t+,rsrs+0,rsps+10,fa+,so+ox%3Asort%5Easc,scids+,pid+ae9f6cca-ae5c-4149-8fe4-95e6eca1f73c,vi+84b96590-d837-4a8a-95b1-61c8f6177f3c
3. Paul Halsall. The History Sourcebook: The Need for Source Criticism: A Letter from Alexander to Aristotle? 1998-1999. url: https://sourcebooks.fordham.edu/ancient/alexfake.asp
4. Plutarchos. Parallel lives – Alexander. url: http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A1999.01.0243%3Achapter%3D1%3Asection%3D1
5. Arrian Nikomedian. Anabasis of Alexander. url: https://en.wikisource.org/wiki/The_Anabasis_of_Alexander
6. Maddy (full name not known). Maddy’s ramblings: Alexander’s ventures underwater. 2018. url:https://maddy06.blogspot.com/2018/09/alexanders-ventures-underwater.html

Palaa sisällysluetteloon

Theophrastus kirjoittaa helmestä teoksessaan arvokkaista kivistä, 4. vuosisata eaa.

”Theophrastus [371—287] speaks in his treatise on Precious Stones, and says, ’But among the stones which are much admired is that which is called the pearl [Margaritae, Uniones], being transparent in its character; and they make very expensive necklaces of them. They are found in an oyster which is something like the pinna, only less. And in size the pearl resembles a large fish’s eye.’

”Palaa sisällysluetteloon

168 eaa. Perseus panikoi Pellassa (Makedonian sukeltajat)

Livius kirjoittaa Rooman historiassa (1), että (kun konsuli Quintus Marcius Philippus hyökkää Makedoniaan) Perseus määräsi hädissään kaupungin aarteet upotettaviksi mereen, mutta sukeltajat (urinatores) saivat tuotua ne takaisin. Oma oikku hävetti niin paljon, että Perseuksen täytyi salaa tapattaa tapauksesta tietävät sukeltajat. [Philippus oli konsuli vuosina 186 ja 169; Perseus pakeni Pellaan vuonna 168 ja hävisi kolmannen makedonialaissodan]

Käännös: ”Perseus, having at length recovered his spirits, after the panic with which he had been seized, began to wish that obedience had not been paid to the orders which he had given in his fright, to throw the treasures at Pella into the sea, and to burn the naval arsenals at Thessalonica. Andronicus, indeed, whom he had sent to Thessalonica, deferred the execution of his order, leaving him time for repentance, which accordingly took place; but Nicias, less provident, threw into the sea what treasure he found at Pella: his error, however, turned to be not without remedy, inasmuch as the greatest part of that treasure was brought up again by divers. Nevertheless, Perseus was so very much ashamed of his terror on the occasion, that he caused the divers to be privately put to death, together with Andronicus and Nicias, that there might be no living witness of such dastardly conduct.”

On muistettava, että roomalaiset voittivat tämän sodan ja kertomus on heidän versionsa. Hävinnyt kuningas kuvataan epäreiluna päättämättömänä pelkurina. Kuinka yllättävää! Perseuksen versio saattaisi poiketa, mutta sitä ei ole säilynyt. Ja mitä jos sukeltajat toimivatkin luvatta?

Viitteet

1. Titus Livius [59BC—17AD]. The History of Rome. Translated from the Original with Notes and Illustrations by George Baker. Book XLIV (44). Chapter X. University of Adelaide. url: https://ebooks.adelaide.edu.au/l/livy/history-of-rome/book44.html also http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A1999.02.0144%3Abook%3D44%3Achapter%3D10

Palaa sisällysluetteloon

Urinatores – Rooman valtakunnan sukeltajat

Latinan sukellussanastoa

Adolf V. Strengin latinalais-suomalainen sanakirja (2) kertoo: urinator, oris m. [< urinari ’sukeltaa’] sukeltaja. Latinan kielessä sana urinari tarkoittaa siis sukeltamista ja urinator (miespuolista) sukeltajaa. Pliniuksen teksteissä esiintyy vielä sana ”sukeltava” eli urinans sekä urinantes. Feminiinimuodolla urinatrix löytyy lähinnä modenin luokittelun mukaisia lintuja; myrskysukeltajaa, myrskyliitäjää jne. Yllättäen löytyy (ks. Athenaeus) vielä tarkempia ammattitermejä kuten Solenista, tietyn simpukkalajin (razor shell?) kerääjä/sukeltaja. Tuollaisia voi toki kerätä myös laskuveden aikaan, eikä pelkästään sukeltamalla.

Sukeltajien työnkuva on ollut moninainen

• Kuten Assyriasta, Egyptistä ja Kreikasta tiedämme, merestä piti sukeltaa helmisimpukkaa, ostereita ruuaksi sekä pesusieniä peseytymiseen ja haavojen tai kauneuden hoitoon tai pehmikkeeksi. Joitakin liian itsevarmoja kaloja pyydettiin myös käsin (painamalla piikikäs evä alas). Oli jopa oma ammattinimikkeensä, solenista, tiettyjen simpukoiden kerääjille (ks. kappale Athenaeus). Nimikkeen olemassaolo kertoo että toiminta on joskus ollut laajaa. Kaikkea tätä toimintaa voitaneen kutsua yhteisellä termillä sukelluskalastukseksi.
• Lisäksi tehtiin myös etsintää ja nostoa: Uponneiden laivojen rahtia tai mereen heitettyä/pudonnutta tavaraa haluttiin pelastaa kuten Lex Rhodia de Iactu kertoo ja siitä saatiin määrätty korvaus suhteessa lastin arvoon. Tätä toimintaa satamakaupungeissa ja jokivarsilla, kuten Roomankin Tiberin satamassa, voitaneen kutsua pelastussukeltamiseksi. Toki nostoon käytettiin myös apuvälineitä pinnalta ilman sukeltamista (1. ja 2. vuosisata jaa. tai aiemmin)(5).
• Kuten jäljempänäkin ilmenee, sodassa sukeltajia puolestaan käytettiin ruuan salakuljettamiseen piiritettyyn kaupunkiin tai esteiden rakentamiseen tai purkamiseen veden alla tai laivojen ankkuriköysien katkaisuun, jopa vetoköysien kiinnitykseen laivan pohjaan laivan varastamiseksi viholliselta. Sukeltajat veivät piiritystilanteissa myös viestejä lyijylevyyn kirjoitettuna. Laivojen jumittuneita ankkureita piti joskus myös irroitella pohjasta sukeltaen. Tämä oli taistelusukeltamista. Lisäksi kannattaa muistaa, että Vegetius kertoo (4) kuinka Rooman armeijassa jokaisen sotilaan ja käsityöläisen (jopa kaivosmiesten!) piti oppia uimaan.
• Ei myöskään sovi unohtaa kreikkalaisessa kirjallisuudessa mainittuja kaivosukeltajia, jotka korjasivat kaivoja. Samoin satamarakenteita rakennettaessa (1) piti toki tarkistaa ennalta onko pohja soveltuva paalutukseen. Tarkastus- ja korjaussukeltajia lienee siis myös ollut.

Näinollen sukeltajat voitaneen jakaa sukelluskalastajiin, etsintä- ja nostosukeltajiin, vedenalaisrakenteiden tarkastajiin ja rakentajiin ja korjaajiin sekä taistelusukeltajiin. Varusteisiin kuuluivat laskeutumispainot, pintaköydet, ilmapadat eli sukelluskellot, snorkkelit, pesusienet korvilla, suolavettä sietävät pronssiveitset, sekä oliiviöljy. Viestin vientiin voitiin käyttää lyijylevyjä.

Sukeltajista kertovat kaiverrukset

Sukeltajat mainitaan myös kuudessa kaiverruksessa (3) (hakusana: urinat*). Sukeltajilla, viljan rahtaajilla, rahan vaihtajilla, kauppiailla sekä kalastajilla näkyy olleen paljon yhteistä. Ainakin muistomerkkejä on pystytetty yhdessä suojelijalle jos toisellekin (patrono)(ja keisarille) erilaisista ansioista. Valitettavasti monet kaiverrukset ovat kärsineet vahinkoja, ja niiden lukeminen on kohtuullisen vaikeaa. Tarkkaa käännöstä ei tässä edes yritetä.

• Ostium: corpus urinatorum Ostiensium, Ostian satamakaupungin sukeltajien kilta. Vuosilta 151-150. Ostian satamakaupunki. AE 1982, 00131, EDCS-08600067
• Ostium: Rahanvaihtajien (corpus mensorum), viljakauppiaiden (corpus frumentariorum) ja sukeltajien (corpus urinatorum) kiltojen patruunalle. […]patrono / corporum mensorum / frumentariorum / et urinatorum decurioni adlecto / Africae Hippone Regio / corpus mercatorum / frumentariorum / q(uin)q(uennali) perpetuo[…]. EDCS-05700302 CIL 14, 00303
• Rooma: Tiberin jokivarren kalastajien ja sukeltajien kiltojen pystyttämä muistomerkki: Ti(berio) Claudio Esquil(ina) Severo / decuriali lictori patrono / corporis piscatorum et / urinator(um) q(uin)q(uennali) III eiusdem corporis / ob merita eius / quod hic primus statuas duas una / Antonini Aug(usti) domini n(ostri) aliam Iul(iae) / Augustae dominae nostr(ae) s(ua) p(ecunia) p(osuerit) / una cum Claudio Pontiano filio / suo eq(uite) Rom(ano) et hoc amplius eidem / corpori donaverit HS X mil(ia) n(ummum) / ut ex usuris eorum quodannis / natali suo XVII K(alendas) Febr(uarias) / sportulae viritim dividantur / praesertim cum navigatio sca/pharum diligentia eius adquisita / et confirmata sit ex decreto / ordinis corporis piscatorum / et urinatorum totius alv(ei) Tiber(is) / quibus ex s(enatus) c(onsulto) coire licet s(ua) p(ecunia) p(osuerunt) // Dedic(ata) XVI K(alendas) Sept(embres) Nummio Albino et Fulvio Aemiliano co(n)s(ulibus) / praesentibus / Iuventio Corneliano et / Iulio Felicissimo / patronis / quinquennalib(us) / Claudio Quintiano et / Plutio Aquilino / curatorib(us) / Aelio Augustale et / Antonio Vitale et / Claudio Crispo. EDCS-18100688 CIL 06, 01872
• Rooma: Kalastajat ja sukeltajat… piscat(ori) urinat(ori) q(uin)q(uennali) III et q(uin)q(uennali) p(er)p(etuo) / patrono dignissimo. CIL 06, 29700 EDCS-ID: EDCS-17201682
• Rooma: Kalastajien ja sukeltajien kilta (HUOM! yksikössä) […]corpus piscator]um urinatorum[…]. CIL 06, 29702 EDCS-17201684
• Rooma: Kalastajien ja sukeltajien kilta (HUOM! yksikössä) laittoi omat rahansa likoon[…]corpus piscatorum et urinatorum sua pecunia posuit[…] CIL 06, 40638 EDCS-00900360

Tiberio Claudio Esquilina Severo, decuriali lictori patrono,
corporis piscatorum et urinatorum quinquennali III eiusdem corporis,
ob merita eius,
quod hic primus statuas duas una Antonini Augusti domini nostri aliam Iuliae Augustae dominae nostrae
sua pecunia posuerit una cum Claudio Pontiano filio suo equite Romano et hoc amplius eidem corpori donaverit
HS X milia nummum ut ex usuris eorum quodannis natali suo XVII Kalendas Februarias sportulae viritim dividantur praesertim
cum navigatio scapharum diligentia eius adquisita et confirmata sit
ex decreto ordinis corporis piscatorum et urinatorum totius alvei Tiberis
quibus ex senatus consulto coire licet
sua pecunia posuerunt
Dedicata XVI Kalendas Septembres Nummio Albino et Fulvio Aemiliano consulibus praesentibus Iuventio Corneliano et Iulio Felicissimo patronis quinquennalibus Claudio Quintiano et Plutio Aquilino curatoribus Aelio Augustale et Antonio Vitale et Claudio Crispo

Flavius Vegetiuksen (4) väitetään mainintsevan Rooman taistelusukeltajat. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt tekstistä mainintaan (hakusanalla urinator). [On kuitenkin olemassa kirja vuodelta 1532, joka sisältää Vegetiuksen tekstin sekä keskiaikaisia sukelluskuvia (ja sukellusesteitä ilmeisesti sekä täysin käyttökelvottoman sukelluspuvun)].

Viitteet

1. Alexandra Witze. Seawater is the secret to long-lasting Roman concrete. Nature news. 2017. url: https://www.nature.com/news/seawater-is-the-secret-to-long-lasting-roman-concrete-1.22231
2. Adolf Streng. Latinalais-Suomalainen sanakirja.
3. Manfred Clauss, Wolfgang A. Slaby, Anne Kolb, Barbara Woitas. Epigraph Datenbank Clauss / Slaby EDCS. url: http://db.edcs.eu/epigr/epi_ergebnis.php
4. Flavius Vegetius Renatus et alii scriptores antiqui, De Rei Militari, http://www.digitalattic.org/home/war/vegetius/
5. Galili, E. and Rosen, B. (2008), Ancient Remotely‐Operated Instruments Recovered Under Water off the Israeli Coast. International Journal of Nautical Archaeology, 37: 283-294. doi:10.1111/j.1095-9270.2008.00187.x url: http://www.academia.edu/download/39687668/Remotely_operated_devices_2008.pdf

Palaa sisällysluetteloon

Rooman Espanjan valloitus, Numantian piiritys vuonna 134—133 eaa.

Piiritysrengas vuotaa muun muassa sukeltajien (ja uimareiden ja veneiden) takia. Scipio rakennuttaa sukeltajille ja veneille esteen. Herää kysymys miten sukeltajat pärjäsivät vuolaassa virrassa. Sukellettiinko vain myötävirtaan vai myös vastavirtaan rantojen myötäisesti missä virta olisi pienempi. Ja sukellettiinko yön turvin ja snorklaten (vapaasukeltaen matka rahdin kera jäisi pieneksi), olihan jo vuosisatoja aiemmin kreikkalaisilla sukeltajilla Aristoteleen mukaan hengityslaitteita, jollaisen norsu on saanut kärsänään.

Appian, Bellum Hispanicum XV:91 (1): Thus Scipio was the first general, as I think, to throw a wall around a city which did not shun a battle in the open field. However, the river Durius, which took its course through the fortifications, was very useful to the Numantines for bringing provisions and sending men back and forth, some diving and others concealing themselves in small boats, some making their way with sail-boats when a strong wind was blowing, or with oars aided by the current. As he was not able to span it on account of its breadth and swiftness, Scipio built two towers in place of a bridge. To each of these towers he moored large timbers with ropes and set them floating across the river. The timbers were stuck full of knives and spear-heads, which were kept constantly in motion by the force of the stream dashing against them, so that the enemy were prevented from passing covertly, either by swimming, or diving, or sailing in boats. Thus was accomplished what Scipio especially desired, namely, that nobody could have any dealings with them, nobody could come in, and they could have no knowledge of what was going on outside. Thus they would be in want of provisions and apparatus of every kind.

Viitteet

1. Appian, Bellum Hispanicum, ch. XV:91. url: http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A1999.01.0230%3Atext%3DHisp.%3Achapter%3D15%3Asection%3D91

Palaa sisällysluetteloon

Noin 49 eaa. Pompeiuksen sukeltajat purkavat esteen Oricumin sataman suulta

Dion Rooman historia, Osa II, kirja 42, kappale 12 (1): Caesar seuraa Pompeiusta Egyptiin purjehtien (sotalaivastolla). Pakomatkalla Pompeius hyökkää Oricumiin sukeltajia avuksi käyttäen. [-12-] Gnaeus Pompey first sailed about with the Egyptian fleet and overran Epirus, so-called, almost capturing Oricum. The commander of the place, Marcus Acilius,[73] had blocked up the entrance to the harbor by boats crammed with stones and about the mouth of it had raised towers on both sides, on the land, and on ships of burden. Pompey, however, had submarine divers scatter the stones that were in the vessels and when the latter had been lightened he dragged them out of the way, freed the passage, and next, after putting heavy-armed troops ashore on each half of the breakwater, he sailed in. He burned all the boats and most of the city […]

Viitteet

1. Cassius Dio Cocceianus. Rooman historia, Osa II, kirja 42, kappale 12. url: http://www.gutenberg.org/cache/epub/11607/pg11607-images.html

Palaa sisällysluetteloon

43 eaa. Caesar ja konsulit voittavat Antoniuksen Mutinan luona: Wetnotes (sekä muuta)

Dion Rooman historia, Osa III, kirja 46, kappale 35: Antoniuksen joukkojen piirittämälle Decimukselle ilmoitetaan apujoukkojen olevan tulossa kirjoittamalla viestejä ohuelle lyijylevylle, joka kääritään rullalle ja jonka sukeltaja vie yön turvin sukeltaen perille. Katkeamaton vedenalainen viestinvaihto jatkuu.

Later he was entirely shut in by a wall; and Caesar, fearing he might be captured by storm or capitulate through lack of provisions, compelled Hirtius to join a relief party. […] by reason of the river, however, near Mutina and the guard beside it they found themselves unable to proceed farther. They wished, notwithstanding, even so to make known their presence to Decimus, that he might not in undue season make terms, and at first they tried sending signals from the tallest trees. But since he did not understand, they scratched a few words on a thin sheet of lead, and rolling it up like a piece of paper gave it to a diver to carry across under water by night. Thus Decimus learned at the same time of their presence and their promise of assistance, and sent them a reply in the same fashion, after which they continued uninterruptedly to communicate all their plans to each other.

Dion Rooman historia, Osa V, kirja 75, kappale 12: Many, therefore, were the exploits and sufferings of the Byzantines, since for the entire space of three years they were besieged by the armaments of practically the whole world. A few of their experiences will be mentioned that seem almost marvelous. They captured, by making an opportune attack, some boats that sailed by and captured also some of the triremes that were in their opponents’ roadstead. This they did by having divers cut their anchors under water, after which they drove nails into the ship’s bottom and with cords attached thereto and running from friendly territory they would draw the vessel towards them. Hence one might see the ships approaching shore by themselves, with no oarsman nor wind to urge them forward.

Viitteet

1. Cassius Dio Cocceianus. Rooman historia, Osa III, kirja 46, kappale 35. url: http://www.gutenberg.org/cache/epub/10162/pg10162-images.html
2. Cassius Dio Cocceianus. Rooman historia, Osa V, kirja 75, kappale 12. url: http://www.gutenberg.org/files/10890/10890-h/10890-h.htm

Palaa sisällysluetteloon

Antoniuksen ja Cleopatran kalaretki 40—41 eaa.

Sukeltamista ei aina käytetty pelkästään elannon hankkimiseen tai sotimiseen. Historia tuntee ainakin yhden käytännön pilan. Plutarchoksen kirjoittama elämänkerta Antonius, luku 29 (1) kertoo miten triumviraatin jäsen ja Rooman itäisten provinssien käskynhaltija Antonius yritti peitellä huonoa kalaonneaan ja tehdä vaikutuksen Egyptin faraoon Cleopatraan käskemällä sukeltajien laittaa salaa kalaa omaan onkeensa. Cleopatra haistoi palaneen käryä, ja kutsui Antoniuksen ongelle myös seuraavana päivänä – ja yllättäen Antoniuksen onkeen tarttui suolakala!

Now, to recount the greater part of his boyish pranks would be great nonsense. One instance will suffice. He was fishing once, and had bad luck, and was vexed at it because Cleopatra was there to see. He therefore ordered his fishermen to dive down and secretly fasten to his hook some fish that had been previously caught, and pulled up two or three of them. But the Egyptian saw through the trick, and pretending to admire her lover’s skill, told her friends about it, and invited them to be spectators of it on the following day. [4] So great numbers of them got into the fishing boats, and when Antony had let down his line, she ordered one of her own attendants to get the start of him by swimming to his hook and fastening on it a salted Pontic herring. Antony thought he had caught something, and pulled it up, whereupon there was great laughter, as was natural, and Cleopatra said: ‘Imperator, hand over thy fishing-rod to the fishermen of Pharos and Canopus; thy sport is the hunting of cities, realms, and continents.’

Viitteet

1. Plutarchos, edited by Bernadotte Perrin. Antonius. Luku 29. url: http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus:text:2008.01.0007:chapter=29&highlight=fish%2Csalted

Palaa sisällysluetteloon

1. vuosisata eaa. Ostereiden sukellusta 20 sylen (36m) syvyydestä

Isidore of Charax (1) in his description of Parthia says there is a certain island in the Persian Gulf where many pearls are found; and that round about the island there are rafts made of reeds, from which men dive into the sea to a depth of 20 fathoms and bring up double-shelled oysters. They say that when there are frequent thunderstorms and heavy rains, the oyster produces the most young, and they get the most, the best and the largest pearls; and in the winter the shells are accustomed to sink into holes in the bottom, but in the summer they swim about all night with their shells open, but they close in the daytime. And when they cling to stones and rocks in the waves they take root and then, remaining fixed, produce the pearls. These are engendered and nourished by something that adheres to their flesh. It grows in the mouth of the oyster and has claws and brings in food. It is like a small crab and is called ”Guardian of the oyster.” Its flesh penetrates through the center of the shell like a root; the pearl being engendered close to it, grows through the solid portion of the shell and keeps growing as long as it continues to adhere to the shell. But when the flesh gets under the excrescence and cuts its way onward, it gently separates the pearl from the shell and then, when the pearl is surrounded by flesh, it is no longer nourished in such manner as to grow further, but the flesh makes it smoother, more transparent and more pure. And when the oyster lives at the bottom, it produces the clearest and largest pearls; but those that float on the surface, because they are affected by the rays of the sun, produce smaller pearls, of poorer color. The pearl divers run into danger when they thrust their hands straight into the open oyster, for it closes up and their fingers are often cut off, and sometimes they perish on the spot; but those who take them by thrusting their hands under from one side, easily pull the shells off from the rocks.

Viitteet

1. Isidore of Charax, ”Parthian stations by Isidore of Charax. An account of the overland trade route between the Levant and India in the first century BC. The Greek text with a translation and commentary by Wilfred H. Schoff.”, (Journey around Parthia; 20. (A fragment quoted from Athenæs, III, 46.) ) Transcribed from the Original London Edition, 1914, url: http://www.parthia.com/doc/parthian_stations.htm

Palaa sisällysluetteloon

Pliniuksen (23–79 jaa.) luonnonhistoria

Kirjasarjassaan Historia Nauralis tulee Plinius Vanhempi maininneeksi sukeltamisen useamman kerran.

• Kirjassa II luvussa XLII:42 pilvien syntyä ja rakennetta selitettäessa mainitaan miten sukeltajat näkevät auringon missä tahansa syvyydessä.
• Kirjassa II luvun CVI lopussa (rivi 235) plinius kertoo sukeltajan suustaan sylkemän öljyn helpottavan näkemistä: ”omne oleo tranquillari (kaiken rauhoittuvan öljyn avulla), et ob id (ja sen takia) urinantes ore spargere (sukeltajien pirskottavan sitä suustaan) quoniam (koska) mitiget naturam asperam lucemque deportet (~helpottaa näkemistä)”
• Kirjan IX luvussa XLVIII:48 kappaleessa 91 Plinius kertoo miten mustekala (lat. polypus eng. octopus) käy merihätään joutuneen tai sukeltajan kimppuun ja hukuttaa tämän.
• Kirjan IX luvussa LXX:70 (tai tässä) Plinius kertoo miten haiparvet ovat vaaraksi pesusienten sukeltajille: ”The number of dog-fish [camcularum =? canicularum] … beset the men… with grave danger…”. Edelleen sukeltajien (urinantes) ylle levittäytyy eläin kuin pilvi, ja estää pintaan nousun, ellei sitä hätyytä pois terävällä keihäällä. Plinius ei tunne sellaista eläintä ja laittaa tarinan pimeänpelon piikkiin. [Caniculus tarkoittaa pikku koiraa, joten Dog-fish on kelvollinen käännös, mutta mikä laji se lienee? Small-spotted catshark on liian pieni ollakseen vaaraksi; onko kyseessä joku parveileva Dog-fish?]. Plinius kertoo pitkällisesti sukeltajien kamppailusta meripedon kanssa (mutta kuten myös Frost artikkelissaan Oppianinkin kirjoituksista toteaa, auki jää kysymys siitä, mikä Välimeressä elävä otus voisi tällaisen riesan oikeasti aiheuttaa, vain onko kyseessä kirjan myynnin edistäminen):

Divers have fierce fights with the dog-fish ; these attack their loins 
and heels and all the white parts of the body. The 
one safety lies in going for them and frightening 
them by taking the offensive: for a dog-fish is as 
much afraid of a man as a man is of it, and so they 
are on equal terms in deep water. When they come 
to the surface, then the man is in critical danger, as 
the policy of taking the offensive is not available 
while he is trying to get out of the water, and his 
only safety is in his comrades. These haul on the 
rope tied to his shoulders ; this, as he carries on the 
duel, he shakes with his left hand to give a signal 
of danger, while his right hand grasps his dagger 
and is occupied in fighting. Most of the time they 
haul gently, but when he gets near the boat, unless 
with a quick heave they suddenly snatch him out 
of the water, they have to look on while he is made 
away with. And often when divers have already 
begun to be hauled up they are snatched out of 
their comrades' hands, unless they have themselves 
supplemented the aid of those hauling by curling up 
into a ball. Others of the crew of course thrust 
out harpoons, but the vast beast is crafty enough to 
go under the vessel and so carry on the battle in 
safety. Consequently divers devote their whole atten- 
tion to keeping a watch against this disaster ; the most 
reliable token of safety is to have seen some flat-fish, 
which are never found where these noxious creatures 
are on account of which divers call them the holy fish.

• Kirjan XIX luvussa XIX:19 kreikkalaisen Epicuroksen keksimästä (viihtymiseen tarkoitetusta) puutarhasta sekä roomalaisesta kasvimaasta kertoessaan Plinius toteaa miten kasvimaasta saa köyhäkin elannon. Sitten hän ironisesti toteaa kuinka paljon parempi onkaan sukeltaa meren syövereihin hakemaan kaiken maailman ostereita (ostrearum) [helmien takia] haaksirikonkin uhalla. Myös lintujen pyytäminen kaukomailta tai villipetojen metsästäminen henkensä uhalla saavat sanan raippaa kasvimaan eduksi.

Viitteet

1. Plinius Maior. Historia naturalis. Kirja II Luku XLII:42. url: https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.185127/page/n261
2. Plinius Maior. Historia naturalis. Kirja II Luku CVI lopussa (rivi 235). url: https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.185127/page/n367
3. Plinius Maior. Historia naturalis. Kirja IX Luku XLVIII:48 kappale 91. url: https://archive.org/stream/plinynaturalhist005560mbp/plinynaturalhist005560mbp_djvu.txt
4. Plinius Maior. Kirja IX Luku LXX:70. url: https://archive.org/stream/plinynaturalhist005560mbp/plinynaturalhist005560mbp_djvu.txt
5. Plinius Maior. Historia naturalis. Kirja XIX luvussa XIX (19) . url: https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.22889/page/n173

Palaa sisällysluetteloon

100—200 jaa. Oppian, Halieutica (Ἁλιευτικά, Halieutiká, kalastus):

Oppian oli Marcus Aureliuksen aikainen toisella vuosisadalla jaa. elänyt kreikkalais-roomalainen runoilija, jonka teos kalastuksesta kertoo pesusienten sukeltajien vaarallisesta työstä. Erityisesti on huomattava maininta öljyn (ilmeisesti oliiviöljyn perustuen Aristoteleen nimissä julkaistuihin teoksiin) sylkemisestä pois suusta. Myös painon ja turvaköyden käyttö, köysimerkit sekä meripeto herättävät huomion.

446-449-451 (1) (penelope.uchicago.edu): Sukelluskalastusta käsin pyytämällä: Moreover, a diver, skilled in the works of the sea, without any snare attacks and captures some fishes with his hands alone, traversing the path of the sea as if it were dry land: to wit, the Sargue which trembles with terror and the craven Sciaena. The Sargues in their fear cower and crowd together in the depths of the sea and they lie in piles athwart one another, while their backs bristle with spines  erect, even as farmers fence all round with close-net stakes the hedge that runs about a vineyard: a great trouble for robbers; and none could enter in, since the stakes bar the way. Even so no one would readily touch the Sargues nor lay a hand upon them, for their dark spines bristle about them with close-set jutting points. But the skilful man should dive speedily under the hidden places of the sea and observe the Sargues all round — where lies the head and where the tail — and putting his hand over their heads he should gently stroke their spines above and press and bend them down. The Sargues remain just as they were, clustered together and unmoving, trusting in their sharp defences. Then the man takes two of them, one in either hand, and comes to the surface again, having accomplished a deed of utmost cunning. […]

508 (601-623) (2): Pesusienten sukellus on kamala työ.

510 (624-649) (3): Jos Pyhä Kala on lähettyvillä, ei meressä ole vaaroja, ja mereen uskaltaa sukeltaa huoletta. Miehen vyötärön ylle kiedotaan pitkä köysi. Vasemmalla kädellä hän pitää kiinni lyijypainosta [mielenkiintoista että kyseessä on lyijypaino eikä kivi; Halieuticassa on lukuisia kertomuksia lyijyn ja pronssin käytöstä kalastuksessa] ja oikeassa kädessä on terävä vesuri sekä suussa vaaleaa öljyä. Kun hän hyppää veteen, painot vievät hänet pohjalle, ja hän sylkee ulos suustaan öljyn, joka kimaltelee vedessä. [Rodriguez-Alvarez mainitsee myös rautakautiset pronssiveitset 6. vuosisadalta eaa. mahdollisina sukeltajan työvälineinä: vanhempi ja ”huonompi” metalliseos kesti merivettä kuitenkin paremmin.]

512 (650-669) (4): Sukeltaja näkee kivillä kasvavat pesusienet, menee niiden luokse, leikkaa irti, ja viivyttelemättä ravistaa köyttä, jotta toverit voivat vetää hänet nopeasti pintaan – ajatuksen nopeudella. Jos aikaa kuluu liikaa, sukeltajalle käy huonosti. Jos sukeltaja saadaan ylös, on se ilon ja säälin paikka, sillä niin velttona ja voimattomana sukeltaja vedetään pintaan. Monesti syvään veteen mennyt pesusienen sukeltaja ei enää palaa kohdattuaan ison ja kamalan meripedon. Toistuvasti hän ravistaa köyttään pyytäen tovereitaan vetämään hänet ylös. Ja meren hirviö ja sukeltajan toverit vetävät hänen kahteen osaan revittyä ruumistaan. Kalastajat palaavat rantaan surren onnettoman toverinsa jäänteitä.

Jää hieman epäselväksi mitä vesipetoa Oppian tarkoittaa. Frostin tulkinta pienestä myynnin edistämisestä onkin varsin uskottava, vaikka toki välimeressä esiintyy valkohaita ja makrillihaita… Arkeologisissa löydöissä (6) on kyllä todisteita vesipedoista ja kuva miehestä käyrän veitsen kanssa taistelemassa petoa vastaan (kuva yllä). Myös Rodriguez-Alvarez käsitteli tutkimuksessaan (sivut 5-6) tätä kysymystä. Ruukun vesipetoa katsoessa on muistettava, ettei perspektiivi ehkä aina ole täydellinen, kuvassa voi olla kaksi sivuevää. Lisäksi ruukun maalannut taiteilija tuskin oli sukeltaja eikä kalastajakaan, joten hän maalasi kuvailun perusteella, ei näkemisen.

Myös sukeltajan sääliminen ryydyttävän sukelluksen jälkeen vaikuttaa hieman liioittellulta. Tarinassa toki puhutaan myös verenvuodosta eli painevammoja lienee saatu, mikä on uskottavaa, sillä pesusienet kuitenkin kasvavat alueella 4-40m, missä syvyys jo aiheuttaa fysiologisia haasteita.

Viiteet

1. Oppian, fl. 2nd cent; Colluthus, of Lycopolis; Tryphiodorus; Mair, A. W. (Alexander William), ”Oppian, Colluthus, Tryphiodorus, with an English translation by A.W. Mair”; online: https://archive.org/details/oppiancolluthust00oppiuoft/page/446 (->451)
2. Oppian, fl. 2nd cent; Colluthus, of Lycopolis; Tryphiodorus; Mair, A. W. (Alexander William), ”Oppian, Colluthus, Tryphiodorus, with an English translation by A.W. Mair”; online: https://archive.org/details/oppiancolluthust00oppiuoft/page/508
3. Oppian, fl. 2nd cent; Colluthus, of Lycopolis; Tryphiodorus; Mair, A. W. (Alexander William), ”Oppian, Colluthus, Tryphiodorus, with an English translation by A.W. Mair”; online: https://archive.org/details/oppiancolluthust00oppiuoft/page/510
4. Oppian, fl. 2nd cent; Colluthus, of Lycopolis; Tryphiodorus; Mair, A. W. (Alexander William), ”Oppian, Colluthus, Tryphiodorus, with an English translation by A.W. Mair”; online: https://archive.org/details/oppiancolluthust00oppiuoft/page/512
5. Frost, F. (1968). Scyllias: Diving in Antiquity. Greece and Rome,15(2), 180-185. doi:10.1017/S0017383500017551, url: https://www.jstor.org/stable/642431?seq=1
6. Papadopoulos, John & Ruscillo, Deborah. (2002). A Ketos in Early Athens: An Archaeology of Whales and Sea Monsters in the Greek World. American Journal of Archaeology. 106. 187. 10.2307/4126243.

Palaa sisällysluetteloon

Oppineiden pidot, Athenaeus, 200—300 jaa., viittauksia menneeseen

Egyptissä syntyneen ja Roomassa vaikuttaneen Athenaeuksen (Athenaeus of Naucratis) kolmannella vuosisadalla jaa. (200-300) kirjoittamassa kirjassa Deipnosophistae (1,2), Oppineiden pidot, kerrotaan pidoista, joissa keskustellaan viinin nauttimisen ohella oppineesti monen moisista asioista seksistä kulinarismiin. Teoksessa on arvokasta sen monet lainaukset ja viittaukset vanhempaan kirjallisuuteen, joka ei aina ole säilynyt. Teoksessa kerrotaan lukemattomia kertoja ostereista, joita on monia erilaisia, mutta jotka muinoin kaikki tunnettiin yhdellä nimellä (kr. ὄστρειον), mainitaan eräs ammattikunta (lat. solenista) sekä viitataan myös sukeltamiseen — suoraan tai välillisesti, sillä jotkut osterit tai helmisimpukat elävät aika syvällä. Merestä sukellettavista pesusienistä Athenaeus kirjoittaa vähemmän mainiten lähinnä parfyymin pyyhkimisen pois kasvoilta ja istuinten täyttämisen (pesusienen kuvitellun eroottisen vaikutuksen vuoksi).

• Kirjan I, kappaleessa 22 Athenaeus kommentoi Iliaksen XVI kirjassa mainittua osterien sukeltamista: ”However, they did eat not only fish, but oysters; though this sort of food is neither very wholesome nor very nice, but the oysters lie at the bottom of the sea, and one cannot get at them by any other means, except by diving to the bottom.
• Kirjassa III kappaleessa 40: ”And the people who collect this sort of oyster [elää suurimman laskuveden syvyydestä -60 metriin] are called Solenistæ, as Phænias the Eresian [ 332 eaa.] relates in his book which is entitled, The Killing of Tyrants by way of Punishment ”
• Kirjassa III kappaleessa 45 siteerataan helmisimpukoista kertovia teoksia (englanninkielinen käännös):
  • ”Theophrastus [371—287] speaks in his treatise on Precious Stones, and says, ’But among the stones which are much admired is that which is called the pearl [Margaritae, Uniones], being transparent in its character; and they make very expensive necklaces of them. They are found in an oyster which is something like the pinna, only less. And in size the pearl resembles a large fish’s eye.’ ”
  • ”Androsthenes, too, in his Voyage along the Coast of India…” [Androsthenes of Thasos?]… ”And they have the purple-fish, and a great multitude of other kinds of oysters. There is also one kind which is peculiar to those seas, which the natives call the berberi, from which the precious stone called the pearl comes. And this pearl is very expensive in Asia, being sold in Persia and the inland countries for its weight in gold. And the appearance of the oyster which contains it is much the same as that of the cteis oyster, only its shell is not indented, but smooth and shaggy. And it has not two ears as the cteis oyster has, but only one. The stone is engendered in the flesh of the oyster, just as the measles are in pork. And it is of a very golden colour, so as mot easily to be distinguished from gold when it is put by the side of it; but some pearls are of a silvery appearance, and some are completely white like the eyes of fish.”
  • ”Chares of Mitylene [belonging to the court of Alexander the Great], in the seventh book of his Histories of Alexander…”: ”There is caught in the Indian sea, and also off the coast of Armenia, and Persia, and Susiana, and Babylonia, a fish very like an oyster; and it is large and oblong, containing within the shell flesh which is plentiful and white, and very fragrant, from which the men pick out white bones which they call the pearl. And they make of them necklaces and chains for the hands and feet, of which the Persians are very fond, as are the Medes and all Asiatics, esteeming them as much more valuable than golden ornaments.”
• Kirjassa V, kappaleessa 13: Plutarchoksen mukaan parodisti Matron kertoo uskottavasti Atticalaisista pidoista ja Xenocleen hyvästä tarjoilusta. Ote runomittaisesta tekstistä: ”But me the solid meats did rather please; / Rich oysters guarded in their solid shell, / While to Phœnician-brine I said farewell; / And threw away the urchin’s tasteless meat” ja myöhemmin ” Then the sea thrushes young and fierce, who dive / Mid the deep rocks and tear their prey alive.”
• Kirjassa VII kappaleessa 17 muistetaan Aristoteles: ” But Aristotle, in his treatise on the Habits of Animals, says—’They say that wherever the anthias is found, there there is no beast or fish of prey ever seen; and accordingly the collectors of sponge use him as a guide, and dive boldly wherever he is found, and call him the sacred fish.’ ”
• Kirjassa VII, kappaleessa 47 toistetaan myyttejä Glaucuksesta: But Mnaseas [3.vuosisadan eaa. loppupuoli], in the third book of his history of the Affairs of Europe, calls him the son of Anthedon and Alcyone; and says that he was a sailor and an excellent diver, and that he was surnamed Pontius. Glaucus saavutti kuolemattomuuden syömällä maagista yrttiä, mikä kovasti muistuttaa Gilgameshin epäonnista sukellusta nuoruuden vesikasvin perään! Olipa myytin alkuperä mikä tahansa, niin se on myytti taitavasta sukeltajasta. Glauguksesta on juttua Ovidiuksen Metamorfooseissa.
• Kirjassa XIV kappaleessa 39 mainitaan ostereiden syömisen lisäksi jopa kuorien käyttö soittimena.

Viitteet

1. Athenaeus (of Naucratis). The Deipnosophists. Or Banquet Of The Learned Of Athenaeus. London. Henry G. Bohn, York Street, Covent Garden. 1854. url: https://archive.org/details/bub_gb_T98IAAAAQAAJ/page/n7
2. Athenaeus (of Naucratis). The deipnosophists. url http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A2013.01.0003%3Abook%3D1%3Achapter%3D1

Palaa sisällysluetteloon

Codex Iuris Civilis, 529-534

Corpus Iuris Civilis on kolmeosainen lakikokoelma, joka julkaistiin 529-534 keisari Justitianuksen käskystä. Ensimmäisessä osassa (Codex Justitianus; 529) oli koottuna vanhat lait. Toinen osa (Digesta; 533) sisältää kuuluisien roomalaisten juristien kirjoituksia. Erityisesti kirjan 14 toisen luvun neljäs kappale (1) sisältää oikeustudellista pohdintaa korvausvelvollisuudesta eri tilanteissa. Pohjana on Rhodoksen vanha merilaki.

Viitteet

1. Codex Iuris Civilis, Digesta, kirja 14. ”DOMINI NOSTRI SACRATISSIMI PRINCIPIS IUSTINIANI IURIS ENUCLEATI EX OMNI VETERE IURE COLLECTI DIGESTORUM SEU PANDECTARUM liber quartus decimus”. Luku ”14.2.0. De lege Rodia [Rhodia] de iactu”. Kappale 14.2.4 Callistratus libro secundo quaestionum. v.533. url: https://droitromain.univ-grenoble-alpes.fr/Corpus/d-14.htm#2

Palaa sisällysluetteloon

Sivustoja

• dtmag.com [verkkolehti sukeltajille ja sukelluskouluttajille]
• en.wikipedia.org [maailman suurin tietosanakirja]
• www.bradshawfoundation.com [kalliomaalaukset]
• www.ancient-origins.net
• www.newscientist.com [kelvollinen tiedelehti]
• academia.edu [akateemisia julkaisuja]
• www.schrodingers-cat.net
• commons.wikimedia.org
• www.researchgate.net [akateemisia julkaisuja]
• www.sciencedirect.com [akateemisia julkaisuja]
• books.google.fi
• www.sumerian.org [Sumerin kieli]
• www.youtube.com
• reuters.com [uutistoimisto]
• fi.wikipedia.org
• www.osirisnet.net [egyptin hautamaalaukset ym.]
• onlinelibrary.wiley.com
• www.soas.ac.uk/gilgamesh/ [yliopiston laitos]
• www.ancienttexts.org
• etcsl.orinst.ox.ac.uk [sumerin kirjallisuus]
• digitalcommons.brockport.edu/sunybeb/4/
• gutenberg.org [tekstejä]
• www.duhaime.org/LawMuseum [oppimissivusto; lakihistorian osalta hyödyllinen]
• doc.rero.ch
• www.iro.umontreal.ca/~vaucher/History/Prehistoric_Craft/Float.html
• droitromain.univ-grenoble-alpes.fr [Rooman laki]
• arch.oucs.ox.ac.uk
• reddit.com [torikokouksen ja huutoäänestyksen risteytys]
• farlang.com/books/theophrastus-on-stones-translation-into-english [yksi kirja]
• archive.org [Arkisto. Tekstejä – skannattuja kirjoja.]
• attalus.org [Muinaisen Kreikan ja Rooman kirjallisuus]
• www.thelatinlibrary.com [muinaisen Rooman kirjallisuus]
• www.jstor.org [akateemisia julkaisuja]
• penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/home.html [muinasen Kreikan ja Rooman tekstit; harrastajan sivusto; Bill Thayer]
• www.perseus.tufts.edu/hopper/ [Tufts university; suuri määrä klassisia tekstejä]
• www.manfredclauss.de/gb/index.html [Latinankieliset kaiverrukset]
• archive.rubicon-foundation.org [Sukellusaiheisia tutkimuksia ym.]
• digital.bodleian.ox.ac.uk [Oxfordin yliopiston pääkirjaston kokoelmat]
• sourcebooks.fordham.edu [Fordhamin yliopiston historiakokoelma opiskelumateriaaliksi]
• en.wikisource.org
• maddy06.blogspot.com [hyödyllinen julkaisu Aleksanteri Suuresta]
• ebooks.adelaide.edu.au [Adelaiden yliopiston kirjasto]
• www.nature.com [tieteellinen julkaisu]
• it.wikipedia.org [urinatores; Rooman sukeltajat]
• ryanfb.github.io/loebolus/ [Loeb Classical Library Public Domain]

Palaa sisällysluetteloon

(c) Ralf Strandell, 2019