Palaa Museot

Englanti, Porstmouth ja Gosport

Mikäli on kiinnostunut käväistä merellisessä “museokylvyssä”, jonka suorittaa helposti yhtenä viikonloppuna ja joka sisältää myös sukellusta ihan riittävästi, kannattaa pistäytyä Portsmouthissa. Vanhana merikaupunkina ja brittien laivaston tukikohtana tarjontaa on riittävästi, eikä ainoastaan museoissa, vaan kaikkialla, kaupungillakin.

Meri ja meren henki näkyvät Portsmouthissa kaikkialla. Keulakuva ja taustalla oleva maamerkki Spinaakkeritorni.

Pistäytyminen käy helposti. Lento Lontoon Catwickiin sisältyy ainakin Norwegianin tarjouksiin hyvin usein. Catwikin lentokentältä lähtee linja-auto suoraan Portsmouthiin. Vain muutama tunti vasenta puolta ja pikkukyliä ja bussi jättää matkalaisen aivan koko museoalueen tuntumaan. Mikäli tyytyy huokeaan majoitukseen, löytyy useita mahdollisuuksia 100 metrin säteellä. Hotelli Keppell`s Head on aivan vieressä, mutta sen valitseminen ei tarkoita, että sitä on erityisesti suositeltu. Perustamisensa aikaan 1700 – luvun lopulla se on varmaan ollut ihan hulppea paikka. Aivan läheltä löytyy myös useita Pubeja, joissa voi myös yöpyä. Mielenkiintoinen kokemus englantilaisine aamiaisineen!

Amiraali Keppelin mukaan nimensä saanut hotelli. Vain “askeleen” päässä linja-autoasemalta. Kun kerroin oppaalleni majoittuvani sinne, näin ilmeestä, minkälaisesta hotellista on kyse.

Pikku hotelli ja pubi aivan museoalueen ja rannan tuntumassa. Ihan kiva ja jotain muuta kuin tavallinen hotelli.

Museotarjonta Portsmoputhissa

Kuten mainittu, Portsmouth on merellisten museoitten hieno kokooma. Samalla alueella on mahdollisuus tutustua amiraali Nelsonin HMS Victoriaan ja Nelsonin itsensä museoon. Lisää löytyy Navy museosta ja kohtuullinen kokoelma alusten keulakuvista viehättää. Mary Rose – museossa museoituna Vasa-laivan tavoin on osa kuuluisaa alusta. HMS Warrior on mielenkiintoinen raakatakiloitu, mutta höyrykoneella varustettu rautarakenteinen sota-alus. Hitunen sukeltamistakin pilkistää aina siellä täällä.

Amiraali Nelsonin lippulaiva HMS Victory on vierailun arvoinen. Hienoinen ongelma on, että tutustuminen on mahdollista vain opastettuna. Etenkin kuvauksen kannalta tämä hieman rajoittaa.

Navy – museossa lentotukialuksen mahtavuudesta saa hyvän kuvan pienoismallista.

Salillinen keulakuvia panee miettimään, voisiko niiden kuvista aloittaa vaikka laajemmankin keulakuvakokoelman kokoamisen?

HMS Warriorissa saa kierrellä vapaasti. Mikäli kuvaaminen kiinnostaa, syntyy nykyaikaisin kameravarustein kuvamateriaalia runsaasti.

Mary Rose- aluksen museon arkkitehtuuri on aika erikoinen.

Mary Rosen löytäminen ja jäänteiden nosto ovat oma sukellustarinansa. Jäänteiden säilyttämisessä käytetään samaa tekniikkaa kuin Vasassakin.  

Gosport

Portsmouthin puolelta ja museoalueen tuntumasta pääsee näppärästi ja nopeasti toiselle rannalle, Gosportin puolelle. Päästään sukelluksellisiin museoihin. Jo mereltä näkyy rannalla oleva sukellusvene. Sen lähellä oleva rakennuskin muistuttaa nykyaikaisen sukellusveneen ohjaamoa.

Mereltä katsottuna tämä lupaa hyvää ja monipuolista museokokemusta. Vasemmalla varsinainen museorakennus ja oikealla WWII – aikainen sukellusvene HMS Alliance.

Museossa kiinnostavimpia kohteita on pieni vain muutaman hengen sukellusvene, museossa kuitenkin vain “pätkä” veneestä. Tarvittaessa vene tuotiin lähelle kohdetta isolla sukellusveneellä tai pinta-aluksella. Miehistö teki osoitetun tehtävänsä. Jos kaikki meni hyvin, palattiin takasin tukialuksen hoiviin. Jos ei, niin….. 

Kuten näkyy kuvasta ollaan aivan HMS Alliancen keulassa. Keulan torpedot ovat näkyvissä. Kuvan oton jälkeen saapui vartija ja kertoi, että alukseen pääsee vain opastettuna.

Kun oppaana toimii mies, joka itse on palvellut aluksella WWII aikana, saa perustellista opastusta höystettynä omilla kokemuksilla.

Moni museossa vieraileva näytti palaavan takaisin Portsmouthiin kierrettyään museon ja sukellusveneen. Ulkoalueilla näytti kuitenkin olevan tarkasteltavaa ja kierros kannatti!

Kuvat ovat aina hyviä informaation lähteitä, mutta havainnot omin silmin antavat asioista hieman toisenlaisen kokonaisuuden.

Sukellusvenemuseosta on hieman matkaa sukelluksellisesti Gosportin kiintoisimmasta kohteesta HDS:n Sukellushistorialliseen museoon. HDS, Historical Diving Society, on brittien sukellushistoriallinen yhdistys. Nimitys “britti” soveltuu ehkä paremmin kuin “englantilainen”. Yhdistys ei ole suinkaan vanhin alan yhteisö maailmassa, mutta kokemuksen mukaan se lienee alallaan arvostetuin. Yhteisö vaalii sukellushistoriallista perintöään, jolla Isossa Britanniassa on todella pitkä ja vaikuttavat historia. Kuten maassa yleensä pidetään kiinni perinteistä, niistä kiinni pitäminen näkyy ja tuntuu myös HDS:n toiminnassa. Mikäli tämä perinteistä huolehtiminen on yhtä vankkaa muussakin brittien toiminnassa, ei yhtään ihmettele, etteivät he halua luopua kuninkaallisista, punnasta ja mailista. HDS:llä on kaksi julkaisua, perinteellinen sukellushistoriallinen aikakausilehti sekä toinen julkaisu, jonka sisältö on sukellushistorialliselta kannalta katsottuna tieteellinen. Muun toiminnan lisäksi HDS pitää vuosittaisen kokouksensa syksyisin lounaisessa Englannissa, Poolen kaupungissa. Paikkana on RNLI:n koulutus- ja konferenssikeskus (Royal National Lifesaving Institution). RNLI on maailman vanhin meripelastus yhteisö. Sen toiminta kattaa koko saarivaltakunnan. Meriripelastusyhteisönä se maassa menee viranomaistoiminnan edelle. Merionnettomuustilanteissa sen yksiköt lähtevät liikkeelle ensimmäisenä. Sukellushistoriallinen kokoustaminen siellä on kokemus sinänsä. Mainittakon, että juhlallinen illallinen on “black tie” tilaisuus, joka alkaa maljan nostolla kuningattarelle.

HDS:n sukellushistoriallinen museo

Gosportin merenpuoleinen ranta, kuten Portsmouthinkin puoli, on yhtä pitkää linnoitusta. Sukellushistoriallinen museo on sijoitettu osaan tätä linnoitusta. 

Sukellushistoriallisen museon sisäänkäynti. John Bevan, joka on museon sielu ja sydän avaamassa museota yksityiselle vierailulle.

Museon ulkoalueella on John Bevanin kokoelma syväsukelluskalustosta. Välineet voivat olla ulkona eikä ilkivallasta ole pelkoa!

John Bevan esittelee painekammiota, jonka mahdollinen “sukellussyvyys” on 450 metriä

Painekammion karut sisätilat.

Vastaavanlaisia kokonaisuuksia museossa on useita. Tutustuttavaa riittää!

John Bevan ja nykyaikainen saturaatiosukeltaja

LISTA MAAILMAN SUKELLUSMUSEOISTA

KERRO LISTALTA PUUTTUVASTA MUSEOSTA TAI PÄIVITÄ TIETOJA