Höyrylaiva Kurun haaksirikko ja nosto 1929

Tässä artikkelissa olevien valokuvien ottajaa ei ole pystytty kohtuullisin keinoin selvittämään. Pahoittelemme tätä, ja otamme mielellämme vastaan lisätietoja. Emme katso kuvien ylittävän teoskynnystä, joten niiden tekijänoikeudellinen suoja-aika on 50 vuotta 31.12.1929 jälkeen, eli rauennut.

Höyrylaiva Kuru upposi Näsijärveen (video) Tampereen edustalle 7.9.1929. Syysmyrskyn nostamat aallot koituivat laivan kohtaloksi, ja laivan sisätiloihin säältä suojaan pakkautuneet matkustajat hukkuivat melkein kaikki laivan upotessa vain kolmessa minuutissa.

Ristiaallokossa keulan yli lyöneet laineet eivät päässeet umpinaisen reelingin vuoksi valumaan yli laidan, vaan painoivat keulaa veden alle. Keula oli myös vaarallisen kapea, jolloin se ei noussut aalloille vaan halkaisi ne. Vettä pääsi myös ovista kannen alle matkustustiloihin (välikannelle). Matkustajissa levisi tällöin paniikki, jolloin nämä pakenivat kohti laivan perää. Vesimassa valui vasemmalle laidalle ja laiva kallistui veden ja aaltojen voimasta. Kone oli sammutettuna, joten laiva oli ohjauskyvytön ja kun se kallistui, käänsivät aallot sitä lisää. Laiva kaatui vasemmalle kyljelleen ja upposi. Monet laivasta pelastuneet kylmettyivät vedessä ja vajosivat pelastajien silmien edessä aaltoihin, yksikin rouva uppoavaan matkalaukkuunsa tarraten, kun ei siitä halunnut luopua, vaan päästi pelastusrenkaan. Uhreja oli 136, pelastuneita 22.

Sukeltajat eivät ole voineet tunkeutua hylkyyn

Kaupungin sukeltajat olivat heti onnettomuuden jälkeisenä yönä valmistautuneet sukeltamaan, mutta sukellustyöhön kyettiin ryhtymään vasta sään tyynnyttyä 9.9. aamulla. Sukeltaja Eino Hoivala kävi tällöin tarkistamassa hylyn. Pohja oli 15 metrissä ja laivan kansi kymmenessä.

Aamulehti 10.9. kirjoittaa sukeltajista:

Sukeltajan työtä esti ennen kaikkea se, että vielä niinkin matalalla kuin „Kurun” maston puolivälissä oli niin pimeätä, että ei voinut eroittaa mitään, ja laivaan ei siis voinut tunkeutua. Ennenkuin kaupungista saatiin hankittua akkumulaattori ja sukelluslamppuja ei varsinaisiin sukellustehtäviin voitu ryhtyä, mutta sensijaan kävi sukeltaja Hoivala parikin lyhyempää kertaa veden alla todetakseen hylyn tilan.

Sen yläkansi oli perästä osittain murtunut, ja siitä törrötti ylös puolikatkenneita ja murtuneita laudan-kappaleita katon pellityksen ollessa kupertuneena näköjänsä aaltojen iskusta. Oleskelua ja liikumista edes yläkannella vaikeutti pimeässä paitsi näitä seikkoja, jotka tietenkin olivat sukeltajalle erittäin vaarallisia, koska saattoi pelätä laudankappaleiden sotkevan tai katkaisevan letkun, se seikka, että laivan kummaltakin puolen riippuvat puiset sivupollarit nousivat ylös ja hiljalleen heiluivat hiljaisen aallokon mukana. Tämä kaikki aiheutti sen, ettei pimeyden varaan voinut lähteä haparoimaan.

Siebe-Gormanin standardisukelluspukuun pukeutunut kypäräsukeltaja seisoo matalan veneen reunalla olevilla tikkailla vyötäröä myöten vedessä ja veneessä oleva apumies kiertää nokkaluukkua kiinni. Veneestä sukeltajaan on turvaköysi sekä kypärään menevä ilmaletku. Vesi on tyyni.

Lopulta paikalle saatiin akku, ja siten sukellusvalo

Sukeltaja Hoivala laskeutui jälleen useampaan kertaan alas ja akkumulaattorilampun valossa saattoi hän kulkea kannella. Hänen aikomuksensa oli tunkeutua laivan sisäosiin. Laivan välikannelta yläkannelle johtava luukku oli hänen huomionsa mukaan auki, ja aivan likellä sitä laivan vesisäiliön vieressä tapasi hän nuoren naisen ruumiin, jonka toi ylös. Tämän jälkeen lähti hänen työtään jatkamaan toinen sukeltaja Yrjö Helander, joka ei kuitenkaan ehtinyt olla vedessä kuin lyhyen ajan, ennenkuin akkumulaattori kului loppuun. Tällöin oli sukellustyöt uudelleen keskeytettävä noin kahden tunnin työn jälkeen. Kaikkiaan tehtiin päivän kuluessa lähes 10 laskeutumista.

Aamulehti haastatteli sukellukselta tauolle tullutta sukeltaja Eino Hoivalaa, jonka pari jatkoi vielä töitä pohjalla. Työt täytyi kuitenkin pian keskeyttää lampun sammumisen takia. Vaikka valoa saataisiinkin, on hylkyyn tunkeutuminen Einon mukaan hyvin haastavaa, mutta sukeltajat tekevät voitavansa. Konehuoneeseen ei kuitenkaan olisi asiaa.

— Kun olin laskeutunut yläkannelle ja koetin sitä pitkin päästä konetelegraafin luokse, havaitsin, että ylä- ja välikannen välinen luukku oli auki. En kuitenkaan saata päätellä, koska se on auennut, enkä liioin sitäkään, onko se nuoren naisen ruumis, joka aivan tämän luukun vieressä osui tielleni, myöhemmin sattumalta uponnut juuri tälle kohdalle vai onko hän hukkunut juuri koettaessaan tunkeutua mahdollisesti jo veden täyttämästä välikannen aukosta ulos.

Mitä hylky kätkee sisäänsä, on vielä ennenaikasta sanoa. Hyttienkin ovet lienevät niin paljon paisuneet, ettei niihin voida tunkeutua käyttämättä väkivaltaa ja vahingoittamatta hylkyä.

Laivan nostamista suunnitellaan

Laivan nostamisen oli ottanut hoitaakseen sukeltaja Julius Virtanen Helsingistä palveluksessaan olevien sukeltajien kanssa. Kaupungin puolesta tulisi lisäksi kaksi sukeltajaa.

Aamulehti 10.9. kirjoittaa:

Laiva aiotaan nostaa pinnalle proomujen väliin tuetuin nostolaittein ja voidaan työ suorittaa puolentoista viikon tietämiinkin jos sääsuhteet pysyvät suotuisina, mutta muussa tapauksessa voi nostaminen viedä kolmekin viikkoa.

Hylyn sisällä on haastavat olosuhteet

Aamulehti 11.9. kirjoittaa:

Onnettomuuspaikalle lähtivät tällä kertaa paitsi „Näsiä” […] metsähallituksen hinaaja „Aure”, jonka dynamoa käytettiin sukelluslamppua valaisemaan. Sukeltajat laskeutuivat heti veteen jatkamaan laivan ylä- ja välikansien tutkimista.

Myöskään sukeltajain työ ei tuottanut aluksi tulosta, ja päivän mittaan saatiin laivasta nostettua ainoastaan kaksi ruumista, molemmat nuorten naisten. Sukeltajain on sisällä laivassa työskenneltävä erikoisen vaikeissa olosuhteissa, kun hytteihin ja salonkeihin johtavat ovet ovat paisuneet kiinni, joten niiden kautta ei hytteihin voida tunkeutua. Ikkunat tosin ovat useissa hyteissä rikotut, mutta ikkunakehyksiin on jäänyt lasinsirpaleita, jotka voisivat repäistä sukeltajain puvun rikki, joten sitäkään kautta ei voida tunkeutua hytteihin. Käyttämällä lyhyttä rautakoukkua on sukeltaja kuitenkin hyttien akkunasta voinut vetää esille ylössaadut kaksi ruumista. Sameassa vedessä ei lamppu kykene paljoakan valaisemaan sen vaikutussäde ei ole kuin enintäin pari metriä ja valo on niin heikko että se lähinnä muistuttaa kuunvaloa tai pärevaloa savupirtissä. Täten ei sukeltaja varmuudella voi sanoa, onko tutkituissakaan hyteissä vielä ruumiita ja kuinka paljon.

Se seikka, että sukeltajan täytyy vetää perässään letkua eri kerrosten ja mutkien kautta, vaikeuttaa tietysti hänen työtään suuresti, ja kun raju aallokko vielä painaa entistä enemmän, voi hän toisinaan vain vaivoin pysyä pystyssä. Kun käsissä vielä on pidettävä lamppua ja merkinantoköyttä, ei varsinaiseen työskentelyyn mitenkään tahdo olla tilaisuutta.

— Me käsitämme hyvin, selittää sukeltaja Hoivala, että etenkin hukkuneitten omaiset kuumeisesti odottavat saadakseen edes rakkaittensa ruumiit takaisin, mutta nykyisissä olosuhteissa me emme voi tehdä enempää. […] Minä tunnen aluksen entuudestaan ja tiedän varsin tarkkaan mahdollisuuteni: pienen höyryn kiperöitä ja sokkeloisia käytäviä ja ovia on sen ollessa veden päälläkin vaikea kulkea lienee itsestään selvää, mitenkä sukelluspuku ja aaltoilevat vesimassat vielä vaikuttavat asiaan.

Hoivala jatkaa kertoen pitkällisesti olosuhteista ja havainnoistaan hylyssä sekä ruumiitteen nostamiseen liityvistä vaikeuksista. Haasteina on paitsi pimeys ja vellova meri, myös lieju ja ruumiiden kuolonkankeus. Vainajien lisäksi hylystä haettiin myös tavaraa, kuten käsilaukku, jonka luultiin sisältävän asiapapereita ja valtion määrärahoja. Laukusta löytyi kuitenkin ilmeisesti hautajaisiin matkalla olleen naisen vaatteita ja tuliaisia.

— Välikannella on paikotellen liejua noin puolisen metriä, ja kävellessäni siinä sekoitan tietysti entuudestaan sameata vettä.

— Kangistuneet jäsenet ja se seikka, että ruumiit ovat toisiinsa sotkeutuneet, vaikuttavat, ettei työ suinkaan ole helppoa; voisin kyllä sitoa köyden ikkunasta ulostyöntyvään naisen jalkaan, mutta kun ylhäältä hinattaisiin, ei ole ollenkaan sanottu, että ruumis säilyisi ehjänä.

— Naisten ruumiitten kuljettaminen on paljon vaikeampaa kuin miesten, sillä niitten hameet liehuvat silmiin ja sokaisevat näköalan. Ne ovat myöskin helposti sotkeutuvia, sekä muihin esineisiin että ilmaletkuuni.

Myöskin oli sukeltajan päästäkseen eteenpäin laivassa hinattava pois ja laskettava pinnalle joukko irtonaisia tai irtautuneita esineitä; niistä mainittakoon pari alkujaan kiinteästi laivan lattiaan ruuvattuja pöytiä, joita näköjänsä pakokauhuiset matkustajat olivat repineet irti, nelisen metriä pitkä sohva, joka oli repeytynyt irti joltakin kannelta, pari maitoastiaa sekä useita pelastusvöitä.

Aallokko vaikeutti sukelluksia ja niinpä hinaaja „Aure” koetti asettua tuulensuojaksi, mutta koska sen generaattoria tarvittiin sukelluslamppujen akkujen lataamiseen, ei se voinut olla kovin kaukana, ja tuulensuoja jäi siten tehottomaksi. Olipa Helsingistä tilattu syvän veden sukeltajakin auttamaan pelastustöissä.

Työskenteleminen hylyssä äärimmäisen vaikeata. Sukeltajat työssä kello 8:sta aamulla 7:ään illalla.

Aamulehti 12.9.

Apuvoimia saaneet sukeltajat paiskivat töitä. Päivän mittaan nousi hylystä 29 vainajaa, joista kaksi toki naaraamalla. Suurin osa löytyi hylyn välikannelta. Avuksi tullut sukeltaja Virtasen henkilökuntaan kuulunut helsinkiläinen syvän veden sukeltaja Kalle Raitainen sukelsi kaupungilta saamillaan lainavarusteilla odottaessaan omiensa saapumista. Hänen ensimmäinen sukelluksensa kesti 59 minuuttia. Tällöin hän muun muassa tunkeutui syvemmälle välikannelle raivaten työskentelytilaa päästäen kelluvia esineitä nousemaan hylystä pintaan.

Syvyydestä nousi tyhjiä ja täysinäisiä laatikoita, m.m. leipää sisältäneitä, joista nostettaessa valui ulos pehminneitä vehnäleipiä. Lopuksi nousi sukeltajan lähettämänä myöskin kirkkaanvärinen lapsen kumipallo, joka keinui iloisesti aallokossa.

Raitasen vasta tutustuessa hylkyyn, suorittivat tamperelaiset sukeltajat jo hylyn järjestelmällistä tutkimista hytti hytiltä. Kaikkia vainajia ei kuitenkaan ilman hylyn nostamista ehkä saataisi nostettua.

Konehuoneeseen esimerkiksi lienee sukeltajan vaikea tunkeutua. Murtamalla ikkunoita ja ovia saataneen kuitenkin useimmista hyteistä niitten sulkemat uhrit ulos.

Hylyllä pystyi sukeltamaan kerrallaan vain kaksi sukeltajaa, koska sukelluslamppuja oli vain kaksi. Lisäksi olosuhteet välikannella olivat haastavat, kuten sukeltaja Raitanen kertoo:

Tunkeutuminen pitkin välikantta ei suinkaan ole helppoa. Sen täyttävät kaikkinaiset vedessä uiskentelevat tavarat, matkalaukut, toripussit, säkit ja paalut, joitten seasta on hyvin vaikeata päästä eteenpäin. Sitäpaitsi on välikannella noussut tiiviisti kattoon korkkivöitä sisältävä kaappi tai laatikko, jota on mahdotonta saada siirrettyä pois. Se sulkee meiltä tien niin, että meidän pitkin lattiaa kömpien pitää kulkea sen alitse.

Raitanen sai kuitenkin kaupungin sukeltajan Yrjö Helanderin avustamana nostettua välikannelta yli kaksikymmentä vainajaa – enimmäkseen nuoria naisia. Miehet olivat voimakkaampina pelastautuneet sisätiloista heikompien naisten jäädessä uppoavan aluksen uumeniin. Miehet hukkuivat sitten aluksen ulkopuolella. Vainajien nostamisessa oli myös vaaransa:

Helpoittaakseen kulkuaan välikannelle avasi sukeltaja Raitanen suurten ponnistusten jälkeen välikannen peräosan sivuportit, joitten kautta päästiin helpommin kulkemaan. Nämä portit olivat kuitenkin vangita ja mahdollisesti tuottaa surmankin sukeltaja Hoivaselle, joka takertui niitten väliin niin pahasti, ettei omin voimin päässyt pois. Hänen käsivartensa joutuivat myöskin niin pahaan asentoon, ettei hän saanut signaaliköydestä annettua mitään merkkiä. Onneksi letku ei jäänyt puristukseen, joten ilmantulo oli estämätön. Sukeltaja Raitanen oli samaan aikaan hylyssä ja riensi heti onnettomuuden huomattuaan toverinsa avuksi.

Tästä tapauksesta opittiin ja kun seuraavan kerran avattiin toinen luukku sisään pääsyä varten, se kammettiin auki parrulla, jottei onnettomuus toistuisi. Nimismiehen asiakirja- ja määrärahasalkun etsintäkin jatkui:

Kuten mainittu, työskenteli sukeltaja Hoivala välikannen hyteissä, tuoden niitten sisältöä yläilmoihin. Pitemmän aikaa sai hän työskennellä hytissä päästäkseen siihen hyttiin joka kätki sisäänsä Kurun nimismies Hakkaraisen: lopuksi pääsi hän ikkunan kautta tunkeutumaan siihen. Nimismies Hakkarainen, jonka ruumiin hän toi ylös, oli yksin hytissään, jonka muuten täytti uiskentelevat huonekalut. […] Sukeltaja tutki hytin perusteellisesti, koettaen löytää nimismiehen laukkua, mutta toistaiseksi onnistumatta. Hän arvelee, että laukku olisi sekaantunut mattoihin, jotka uiskentelevat huoneessa: tänään esimmäiseksi aikoo hän ravistella ne tyhjiksi, jatkaakseen sitten tutkimuksia muissa välikannen hyteissä.

Hylystä koetettiin nostaa myös muuta arvotavaraa, kuten postilähetyksiä. Raitanen teki hylyssä pitkiä vaativia sukelluksia:

Sukeltaja Raitanen, joka on tottuneempi liikkumaan näinkin syvälle, on saattanut olla veden alla toista tuntiakin yhteen mittaan.

Sukeltajat tekivät äärimmäisen raskasta työtään aamukahdeksasta iltaseitsemään laajan pintaorganisaation tukemina. Kaupungin työnjohtaja kannusti heitä parhaan kykynsä mukaan ja avustajien joukko oli lukuisa:

Paitsi pumppua käyttäviä miehiä tarvitaan jokaista sukeltajaa kohti vielä ilmaletkua, lamppuletkua ja ruumiin nostamista varten tarkoitettua köyttä hoitavat miehet.

Hylyn nostamisesta

Kolme metriä liejuun uponneen hylyn nostaminen on haasteellista.

Tarkoituksena on nimittäin nostaa laiva erikoisten nostoruuvien avulla, jotka kiinnitetään hylyn kummallakin puolella oleviin lotjiin. Nämä nostoruuvit yhdistetään parittain laivan hylyn alta kulkevilla kettingeillä, ja niillä voidaan jokaisella nostaa 25 — 30 tonnia noin kolmisen metriä kerrallaan. Tarkoitukseni on ollut tuoda näitä ruuveja kahdeksan kappaletta, mutta mahdollisesti osoittautuvat useammat välttämättömiksi. Kuopan kaivaminen laivan alle nostokettinkejä varten on hyvin vaivaloista, koska lieju helposti valuu takaisin kaivajan takaa. Mahdollista onkin, että kettingit voidaan kiinnittää itse hylkyyn esim. hyttiakkunoitten kautta j.n.e. […] Työssä tulen luultavasti käyttämään kaikkiaan 20 — 30 miestä, ja meitä on kolme sukeltajaa.

Kaupunginhallitus päätti jatkaa myös vainajien etsimistä hylyn ympäristöstä. Tavanomaisen naarauksen ja sukeltamisen sijaan oli käyttettämän apuna lotjia sekä valaisimia: “näin tutkivat järven pohjan tarkoin valaisten ympäristöään tarkoitusta varten varatuilla laitteilla.

Postia pelastettiin

Perjantaina 13.9. saatiin hylystä nostettua vielä ruumiita sekä kuusi postisäkkiä yhdeksästä. Kahdessa pelastetuista postisäkeistä oli arvopostia. Olosuhteet olivat vaativat:

Sukeltaja arvelee huomaamattaan heittäneensä yhden arvopostisäkin muun tavaran mukana laivan eturuumaan raivatessaan itselleen tietä välikannelle, ja muut puuttuvat säkit ovat nekin syöksyneet ulos toimistohuoneesta välikannelle niin ettei niitä toistaiseksi ole muun tavaran joukosta tavattu.

Sukeltaja Raitanen kertoo välikannen olosuhteista tarkemmin:

joka tapauksessa on keulan puolelle välikantta ruuhkautunut sekä tavaraa että ruumiita, ja vesi on aivan sakeata, kun maalaisten faneeri- ja pahviaskit sekä toripussit ovat auenneet. Kellä on ollut omenia, kellä jauhoja, kellä piirakkaa. Me olemme tietysti työntäneet tavaroita mahdollisuuden mukaan syrjään.

Onnettomuuden ainoa valon pilkahdus oli urhoollisten sukeltajien pelastaman postin toimittaminen perille:

Postisäkit avattiin eilen postilaitoksella, jolloin voitiin todeta, että yleensä kaikki kirjeposti vielä voidaan toimittaa perille osotepaikkaan. Liimaus on tietenkin auennut ja muste toisinaan sekoittunut, mutta kun kirjeet on niputettu yhteen tiiviisti, eivät sisimmät kirjeet ole kovinkaan paljon kärsineet vedestä. Myöskin arvopostista saadaan palautettua omistajalleen, joten siitäkään ei tule vahinkoa. […] Postissa on paketit avattu ja kuivatettu lähetyksiä ja vähitellen voidaan sisältö suurimmaksi osaksi palauttaa joko lähettäjälle tai vastaanottajalle.

Lopulta koko hylky saatiin aina tarvittaessa ovia murtamalla tyhjennettyä ruumiista, mahdollisesti konehuonetta ja lastiruumaa lukuunottamatta. Ensiksi mainittuun oli vaikea päästä ja toiseksi mainitussa haasteena olivat otaksuttavasti kelluvat jauhosäkit. Sukeltajat joutuivat työssään kohtaamaan monta järkyttävää näkyä, joista voit tarkemmin lukea perjantain 13.9.1929 lehdestä.

Peräsalongin tutkiminen

Aamulehti 14.9.1929

Eilen sukellustyöt kohdistuivat aluksi laivan alimmaiseen peräosaan, kolmannen luokan salonkiin, jonne sukeltajat Kaitanen ja Hoivala jo edellisenä iltana olivat yrittäneet tunkeutua, vaikakin tuloksetta. Kun „Aure” tällä kerralla oli sijoitettu edullisemmin hylkyyn nähden, oli työskentely salonkiin johtavan oven luona helpompaa, [koska letkut riittivät paremmin] ja sukeltaja Raitanen saikin sen murrettua auki, jonka jälkeen ovi irroitettiin. Ovenpeilit olivat paksusta kaksinkertaisesta faneerista, joka täytyi puhkoa kirveellä ja moukarilla.

Sukeltaja Raitanen kertoo:

En luule, että peräsalongista on ainoakaan päässyt hengissä ylös. Kun onnettomuus on tapahtunut, törmäsivät kaikki kapeita rappusia ylös kohti pientä ovea. Vastassa oli kuitenkin painamassa vesimassa tai välikannen pakokauhuinen ihmisrykelmä, ja onnettomat eivät ole sitä saaneet auki. Rapussa tapasi likin enimmät ruumiit, vain joku heikompi oli jäänyt niitten alaosaan: viimemainittujen joukossa oli kaksi naista.

Laivan vaipuessa liejuun on sitä tunkeutunut myöskin perähyttiin, jossa vesi sentähden on niin sameata, ettei siellä lampunkaan avulla näe mitään. Ruumiit täytyy hakea sieltä haparoimalla.

Jälleen muistutetaan sukeltajien valtavasta urakasta:

Työ on suuresti rasittanut sukeltajia, joitten sekä ruumiilliset että sielulliset ponnistukset ovat olleet miltei ylivoimaisen raskaita. Sukeltaja Hoivala ilmoittaa viikon sisään laihtuneensa neljä kiloa, ja tämäntapaiseen työhön tottuneempi sukeltaja Raitanen on muutaman päivän kuluessa ilmeisesti vanhentunut.

Tämän urakan jälkeen jäljellä oli enää pohjan haravoiminen uusin entistä tehokkaammin sukelluslampuin sekä jo kolme metriä pohjaliejuun vajonneen aluksen nostaminen, mikä oli annettu tehtäväksi sukeltaja Virtaselle, yhdelle kokeneimmista ammattimiehistä.

Veden valtaamassa konehuoneessa

Aamulehti 15.9.1929:

Sukeltaja Raitanen tunkeutui myöskin konehuoneeseen, minne pääsy osoittautui erittäin vaikeaksi. Oven rikkominen kesti kotvan aikaa, ja kapeita rappusia pitkin täytyi hänen hyvin varovaisesti kulkea alas.

Kun vesi konehuoneessa oli täynnä rasvaa ja nokea, ei siellä paljon näkynyt, enempää kuin sukeltaja saattoi sen kaikkiin sokkeloihin tunkeakaan. Ulospääsy konehuoneesta kävi sukeltajalle hyvin vaikeaksi, ja hän sai pitkän aikaa kääntyellä rappusissa, ennenkuin lopulta pääsi pinteestä vapaaksi. Samanaikaisesti oli alhaalla sukeltaja Helander, joka parhaansa mukaan auttoi toveriaan vetämällä letkujen ja nuorien mutkia suoraksi.

Sukeltamista aallonmurtajalta

Aamulehti 16.9.1929

Sukeltajat tutkivat aallonmurtajan edustan pohjaa sen minkä letkujen pituudelta (30m) kykenivät. Pohjassa oli liejua ja isojen kivipaasien välissä koloja, joista sukeltajan on hyvin hankala päästä ylös.

Ensimmäinen vaijeri saatu Kurun alle

Aamulehti 17.9.1929

Sukeltajain työ kohdistui pääasiassa, kuten jo eilen mainittiin, aallonmurtajan lähimmän ympäristön tutkimiseen. Kun osoittautui, ettei sukeltajain kävellessä pohjassa tulos ollut täysin tyydyttävä — liejupohjan takia sameni vesi sitä mukaan kuin siinä liikkui, asetettiin ilmapumput erikoiselle lautalle, josta riippuvissa laitteissa sukeltajia kuljetettiin pitkin järvenpohjaa noin puoli metriä sen yläpuolella. Tätenkään ei kuitenkaan aallonmurtajan luota löydetty ruumiita. Tänään jatketaan rantojen tutkimista samaa menetelmää käyttäen.

Hylyn nosto-operaatiokin alkoi. Nostamista yritetään kahden proomun avulla, joiden väliin on kiinnitetty parruja ja niihin nostoruuveja. Proomujen nostokyky laskettiin 350 tonniksi kappaleelta, minkä piti riittää operaatioon hyvin. Parituumaiset vaijerit ujutettiin yksi kerrallaan hylyn alitse usean päivän kuluessa. Aluksi ujutettiin vaijerit perästä ja keulasta laivan alle, mutta loput oli tarkoitus ujuttaa kaivamalla, mikäli suinkin mahdollista.

Keskipäivällä sai sukeltaja Oskari Raitanen kuitenkin ensimäisen vaijerin vietyä hylyn alta potkurin kohdalta, ja samasta paikasta johdettiin myöhemmin toinenkin vaijeri. […] Myöskin etupuolelle yritimme saada vaijeria ja saatiin se keulan alle, mutta ei niin paljon, että sillä voitaisiin vähääkään hylkyä nostaa. Alkavan päivän ensimmäinen tehtävä onkin saada tämä vaijeri paremmin hylyn alle, jotta hylky voitaisiin edestäkin tukea niin, että se ei enää vajoaisi ja kenties vielä niin, että kaivaminen helpottuisi.

Kaivamaan me nimittäin ryhdymme saadaksemme vaijerit hylyn alle. Jos ne täytyy laittaa venttiilien kautta, niikä on asian laita siinä tapauksessa, että kaivamisella ei onnistuta, niin laiva vioittuu ja sitä tietenkin on vältettävä. Savi on kuitenkin pinnalta niin vetelää, että on vaikea sanoa kuinka kaivaminen onnistuu ja miten paljon se vie aikaa.

Nostovaijerien kiinnittäminen jatkuu

Aamulehti 18.9.1929

Nostoruuvien avulla kiristettiin vaijereita sekä keulassa että perässä, niin että hylyn jatkuva vajoaminen liejuun tulee estetyksi. Tänään jatketaan etuvaijerien sijoittamista ja samalla koetetaan mikäli mahdollista saada vaijerit kuljetettua myöskin hylyn keskikohdan alitse. Jo eilen yrittivät sukeltajat Kalle ja Oskari Raitanen, jotka hylyn luona ovat työssä, saada näitä vaijereita solutettua hylyn alitse, mutta työ ei vielä onnistunut. Kaivamista jatketaan tänään.

Vaijerit viimein kiinnitetty

Aamulehti 19.9.1929

Laivan keskivaiheille laitettavat nostovaijerit oli lopulta vedettävä venttiilien [ikkunoiden] kautta, koska laivan alle niitä ei saatu. Lisäksi harkittiin 1500 — 2000 minuuttilitran moottoriruiskun hankkimista hylyn liejusta irrottamisen helpottamiseksi. Sellaisen käyttämistä ei lehdessä kuitenkaan mainita.

Hylky nousee vähitellen!

Aamulehti 21.9.1929
Aamulehti 22.9.1929

Lehdessä on 21.9. joitakin kuvia nostoruuveista sekä kertomusta nostossa kohdatuista laiterikoista, viivästyksistä ja loukkaantumisista. Varsinaisesta sukeltamisesta ei kuitenkaan enää paljoa mainita. Kurun nostaminen ja siirtäminen jatkuu ja siitä raportoidaan lyhyesti lehdessä 23, 24, 25, 26, 28 ja 29.9. sekä 3. ja 4.10. Viimeisessä artikkelissa mainitaan vielä noston suorittaneet sukeltajat J. Virtanen sekä K. ja O. Raitanen. Luettelo.

Lue päivän lehdet

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.