Ensimmäinen sukelluslaitteeni

Löysin valokuvakansion välistä mielenkiintoisen kuitin, jonka päiväys on 28.8.1968. Kuitti kertoo ensimmäisen sukelluslaitteeni hankinnasta Optomec Oy:stä Helsingissä.

Istun autossa vanhempieni kanssa matkalla Tampereelta Helsinkiin. Olin tuolloin juuri täyttänyt 13 vuotta ja tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Olin liittynyt Tamperelaisen Club Aquarius ry:n jäseneksi ja käynyt innokkaana torstai-iltaisin sukeltajien uimahallivuorolla Pyynikin uimahallilla.

Mielenkiintoni sukeltamiseen heräsi jo pikku poikana ja uskon siihen syyn olleen televisiosarja Sea Huntin, jossa sukeltaja Mike Nelson joutui monenlaisiin jännittäviin vedenalaisiin seikkailuihin. Muistan, että Sea Hunt oli ainoa TV-ohjelma, jota sain vanhempieni luvalla katsoa myöhempään illalla 1960-luvun alussa.

Muutama vuosi myöhemmin kiinnostustani lisäsivät Hans Hassin mielenkiintoiset kirjat Kolme miestä meren pohjalla ja Kameramiehiä meren syvyyksissä sekä Jacques Cousteaun kirja Hiljainen maailma. Kun sitten kaverini kanssa jostain saimme käsiimme Suomen Urheilusukeltajain liiton julkaiseman Urheilusukelluksen aakkoset, toi se eteemme miellyttävän huomion: sukellustoimintaa on myös Suomessa ja siihen on mahdollista osallistua!

Saavumme vihdoin Helsinkiin. Optomec Oy sijaitsi muistaakseni rakennuksen alakerrassa, jossa liikkeen omistaja majuri Hjelt jo odotti meitä. Hän laittoi kokoon minulle sopivan laitepaketin: 7 litran teräspullon, selkätelineen, Cyklon Super -regulaattorin sekä painemittarin letkulla. Tuohon aikaan varailmaventtiilit olivat varsin yleisiä, mutta ostamani laitepaketti ei sitä sisältänyt, koska Cyklonin uudemmassa mallissa oli liitäntä myös painemittarille. Sukelluskerhon jäsenenä sain 10 prosentin alennuksen ja kaupan loppusummaksi tuli 550 markkaa. Tuona päivänä Tamperetta kohti äidin ja isän seurassa matkusti onnellinen nuori mies!

Olin tuolloin liian nuori märkäpuvun hankintaan, joten sukelluslaitteeni tuli ahkeraan käyttöön uimahallissa. Kannoin laitteen aina torstai-iltaisin Hämeenkadulta vajaan puolen kilometrin matkan Pyynikin uimahallille. Kantamani paineilmapullo herätti joskus huomiota. Kerran puistossa vastaan tulevat epäilivät minun potevan happivaivoja.

Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä tein uusia laitehankintoja, mutta niistä ei ole jäänyt muistoksi kuittia. Tämän tärkeän ensimäisen kuitin pidän kyllä tarkasti tallessa…

Pekka Lahtinen